Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lontoo, marraskuussa 2019. Eräänä aamuyönä MI6:n päämajan turvakameraan tallentuu merkillisiä asioita. Vastapäätä, Thamesin rannalla sijaitsee yksi Lontoon kalleimmista osoitteista. Viidennen kerroksen parvekkeelle tulee nuori mies, joka kurkistaa ensin parvekkeen vasemman reunan yli, sitten oikean. Kurkistettuaan vielä keskeltä alas mies hyppää.
Patrick Radden Keefen uusin teos pureutuu 19-vuotiaana kuolleen Zac Brettlerin elämään, lähipiiriin, sukuun, verkostoihin, bisneksiin. Mitä kaikkea paljastuukaan, kun vähän pintaa raaputtaa! Zac on varakkaan perheen poika; isä on pankkiiri, äiti ei käy töissä. Varallisuutta on, mutta sillä ei pröystäillä. Jo vähän yli 10-vuotiaana Zac ilmaisee kiinnostuksensa kaikkeen, mikä kiiltää. Hän kertoo koulutoverilleen, miten voi hankkia uuden Mercedeksen. Hänellä on luja tahto ja hän haluaa mennä aina vaan kalliimpiin ja hienompiin yksityiskouluihin. Koulumenestys ei kuitenkaan ole se, mitä hän tavoittelee. Vanhemmilleen hän kertoo teini-ikäisenä, että heidän pitäisi hankkia isompi asunto ja hienompi auto. Vanhemmat eivät ole Zacille tarpeeksi rikkaita ja menestyviä, mutta Zac ei tarvitse heidän apuaan, hän on mestariverkostoituja.
Vajaa vuosi ennen kuolemaansa Zac tutustuu ugandalaista sukujuurta olevaan Akbariin, nelikymppiseen liikemieheen. Heistä tulee pian erottamattomat. Toinen liikemies, Akbaria vanhempi Verinder, muodostuu pian myös läheiseksi. Vanhemmilleen Zac kertoo bisneksistään – autoja Romaniasta, kaivoshanke siellä, kiinteistöhanke täällä. Hän esittelee pankkitiliään, jossa on 850 000 puntaa. Onko tämä kaikki totta, toiveunta, suuri huijaus vai mitä?
Patrick Radden Keefen tuotannosta on suomennettu esimerkiksi loistava opioidikriisiin ja Purdue Pharma -lääkeyhtiöön keskittyvä Kivun valtakunta. Keefe on New Yorker -lehden toimittaja, joka tuntuu paneutuvan aiheisiinsa valtavalla sitkeydellä ja perusteellisuudella. Tarinan hän osaa kertoa romaanikirjailijan tapaan taidokkaasti. Valehtelijoiden kaupunki ei kuitenkaan tarjoa lukijalle helppoja vastauksia. Keefe on saanut käyttöönsä suuren määrän eri henkilöiden sähköposteja, tekstiviestejä ja muistiinpanoja. Lisäksi hän on haastatellut useita ihmisiä. Totuus ja syy- ja seuraussuhteet kaikesta tapahtuneesta ovat kuitenkin kuin saippua, liukasta ja helposti käsistä lipeävää.
Zac Brettlerin kuoleman jälkeen käy ilmi, että hän on kertonut liikemiestuttavilleen olevansa upporikkaan venäläisen oligarkin poika, jonka äiti on kuollut. Kun Keefe ryhtyy penkomaan tapausta, hyvin pian käy ilmi, että Akbarin tai Verinderin toimet eivät juurikaan kestä päivänvaloa. Kirjaan astuu iso liuta hämäräperäisiä tyyppejä. Taustalla on Lontoo, jossa valtaisa määrä oikeita oligarkkeja ja heidän investointejaan on otettu iloisesti vastaan. Liike-elämän verkostot ovat monimutkaisia ja harmaata aluetta on paljon. Venäjän nykymenoa vastustaviin ja Britanniaan paenneisiin venäläisiin kohdistuu uhkaa, jota poliisi ei tunnu ottavan vakavasti.
Zac Brettlerin kuolemakaan ei kiinnosta poliisia. Nuoren miehen hyppääminen jokeen on helppo kuitata itsemurhana. Lukijalle tulee vaikutelma, että resurssit säästetään oikeasti isoihin tapauksiin. Talousrikollisten epämääräiset touhutkaan eivät juuri hetkauta, ovathan ne sitä paitsi työläitä tutkittavia. Loppujen lopuksi kirjan mielenkiintoisinta antia on Zacin persoona ja se, mitä hän tavoitteli. Miksi hän jo lapsena janosi valtaa ja rikkauksia? Onko normaalia leikkiä oligarkin poikaa? Mitä se kertoo meidän ajastamme?
