Maria Autio: Varjopuutarha

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pihla on lievästi autistinen, ehkäpä hänellä voisi sanoa olevan Aspergerin syndrooma, vaikka tätä termiä ei kirjassa missään vaiheessa käytetäkään. Hän on yliherkkä äänille ja liikkuu usein kömpelösti eikä hänellä ole juurikaan ystäviä, paitsi mielikuvitusystävä Kronos, jolle hän kirjoittaa kirjeitä. Alakoulussa Pihla käy erityisluokkaa ja hänellä on kaksimetrinen kouluavustaja Taneli, mutta lukiossa hän päätyy ihan tavalliselle luokalle. Erityisluokalla Pihla tutustui erikoiseen Matjaan, josta tuli aluksi hänen ainoa kaverinsa, mutta sitten tyttöjen tiet erkanivat palatakseen yhteen taas Pihlan lukiovuosina kohtalokkain seurauksin.

Pihlan ohella Varjopuutarha kertoo paljon myös Pihlan äidistä ja heidän välisestä suhteestaan: aikaisemmin äiti on ollut Pihlalle jokapaikan tuki ja turva, mutta sitten äidin maailmassa sattuu mullistuksia, jotka kääntävätkin heidän suhteensa hetkeksi ihan toisin. Pihlan kasvun ja kehityksen taustana romaanissa kulkee ränsistynyt puutarha, josta tuli, hyvin etäisesti tosin, mieleeni Burnettin Salainen puutarha.

Varjopuutarha on kaunis ja herkkä kirja kansikuvaansa myöten. Se kuvaa osuvasti – niin ainakin uskoisin – autistista todellisuutta. Pihla tuntee itsensä kaikkialla yksinäiseksi ja erilaiseksi. Hänen on vaikea ymmärtää ihmisten välisiä suhteita ja sosiaalisia pelejä, eikä toisten ihmisten läheisyys äitiä lukuun ottamatta ole hänelle helppoa. ”Usein haluaisin, että ympärilläni olisi kehä, jonka sisälle muut eivät saisi tulla”, Pihla pohtii. Vasta toisten autististen nuorten yhteisöstä hän löytää itsensä kaltaisia. Ehkäpä salaperäinen Kronoskin tulee vielä todeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *