Graeme Simsion: Vaimotesti

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Graeme Simsion, australialainen käsikirjoittaja sekä tietotekniikan tutkija, on kirjoittanut valtavan hyvän kirjan. Hänen esikoisteoksensa Vaimotesti on samanaikaisesti sekä viihdyttävää ja sangen hauskaa että myös älykästä ja ajatuksia herättävää luettavaa. Vuodenvaihteen kirjallinen kokemus oli nappivalinta kaamoksen keskelle, piristysruiske Australian auringon alta. Kepeydessään ei kuitenkaan missään mielessä yliampuvaa ajanhukkaa – ei edes minunlaiseni laatukirjallisuuden ystävän mielestä, jolle kirjallinen diipadaapa tuntuu olevan eräänlainen punainen vaate.

Mistä Vaimotestissä sitten on kysymys? Annetaanpa Donin itsensä kertoa: ”Olen kolmekymmentäyhdeksän vuotias, pitkä, älykäs ja hyväkuntoinen. Tämän lisäksi minulla on suhteellisen korkea asema sekä keskivertoa paremmat tulot apulaisprofessorina. Loogisesti ajatellen minun pitäisi kiinnostaa lukuisia naisia. Eläinkunnassa onnistuisin lisääntymään. Minussa on kuitenkin jotakin sellaista, mikä ei vetoa naisiin. Minun ei ole koskaan ollut helppoa löytää ystäviä, ja vaikuttaa siltä, että tämän ongelman syynä olevat vajavaisuudet ovat myös vaikuttaneet yrityksiini saavuttaa romanttinen ihmissuhde. – – Uskon, että käytännössä kaikki ongelmani voisi selittää sillä, että aivoni ovat rakentuneet toisella tavalla kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä.”

Vaimo-ongelmansa ratkaisemiseksi Don laatii kyselylomakkeen, jonka kymmenien ja kymmenien kysymysten avulla hänen on tarkoitus löytää itselleen sopiva vaimo. Don uppoutuu Vaimoprojektiinsa apunaan Gene ja Claudia, kaksi hänen jäljellä olevaa ystäväänsä. Toiset kaksi, isosisko ja vanha rouva Daphne ovat jo edesmenneet. Kun Gene sitten heittää Donin eteen tuttavansa Rosien, villin kortin kyselylomakkeen tavoittamattomista, siirtyy Donin elämän keskipiste jälleen toisaalle. Vaimoprojekti saa odottaa, kun Don ja Rosie ottavat yhteiseksi tavoitteekseen Isäprojektin läpiviemisen.

Kun kaikinpuolin epäsopiva, TUPAKOIVA Rosie astelee Donin elämään seuraavat huimat asiat toisiaan: Donin aikataulut järkkyvät, hänen Standardisoitu Ateriajärjestelmänsä kokee kolauksen, hän antautuu halaukseen ja lopulta löytääkin itsensä jo keskeltä uutta projektia, Don-projektia, jonka päämääränä siintävät hänelle täysin ennalta tuntemattomat asiat.

Vaimotesti on kuten päähenkilöhahmonsa: erilainen, omalla tavallaan älykäs, jopa yliälykäs, ja äärettömän viaton. Kun Don etsii tietä sosiaalisten vajaavuuksiensa viidakosta kohti ”normaaleja” käytösnormeja aseinaan erityyppiset erityislahjakkuutensa, pääsee lukija sangen mielenkiintoiselle matkalle lievästi autistisen ihmisen mieleen. Minkälainen on tunnetasoiseen vastavuoroisuuteen kyvytön ihminen, kuinka vaikeaa voi olla sopeutuminen spontaaneihin sosiaalisiin tilanteisiin tai kaavoista poikkeamisiin.

Loppuun hersyvä suositus ja pieni vinkki: mikäli yhdysvaltalainen tv-sarja Rillit huurussa (The Big Bang Theory) on sydäntä lähellä, voin iloksesi kertoa, että Donista löytää helppoakin helpommin kirjallisen Sheldon Cooperin.

Näin Vaimotestistä kirjoittaa Salla P.:

Genetiikan apulaisprofessori Don on tarinan alussa hankalassa tilanteessa. Hänen pitäisi pitää luento ystävänsä puolesta, mutta luennon pitäminen sotkisi hänen täydelliseksi hiotun aikataulunsa. Samana iltana hänen kalenteristaan on nimittäin varattu 93 minuuttia kylpyhuoneen siivoamiseen, eikä Donilla ole tapana luistaa aikatauluistaan.

Don onkin organisoinut elämänsä täydellisen hallittavaksi paketiksi, ja oikeastaan ainoa haaste ovat ihmissuhteet, joissa Don on kaikkea muuta kuin hyvä. Kiusallisten treffikokemusten jälkeen hän on todennut ettei puolison löytäminen perinteisen menetelmin toimi hänen kohdallaan, sillä kukaan ehdokkaista ei ole täyttänyt tiukkoja kriteereitä. Tyylilleen uskollisena Don päättää etsiä ratkaisua tieteestä ja alkaa seuloa vaimoehdokkaita testilomakkeen avulla suodattaakseen epäsopivat henkilöt, kuten tupakoitsijat, kasvissyöjät, homeopaatit ja myöhästelijät pois. Jostakin syystä Donin tietoisuuteen ajautuu kuitenkin Rosie, joka on kaikkea sitä mitä hän ei voi hyväksyä.

Kirjan takakannen perusteella ajattelin että Vaimotesti olisi samantyyppinen kirja kuin teknologiahenkinen Ikuisesti yhdess@, mutta loppujen lopuksi kyse on perinteisemmästä vaimonetsintäprojektista. Ihan tavanomaisissa kuvioissa ei silti liikuta, siitä pitää huolen Donin eriskummallisuus aikatauluineen ja pakkomielteineen. Kirjassa vihjataankin että Don saattaisi kärsiä Aspergerin oireyhtymästä.

Joka tapauksessa Vaimotesti tarjoaa lukijalleen virkistävän poikkeavan viihderomaanin ja rakkaustarinan, jossa poiketaan hieman psykologiankin poluille. Suosittelen!

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Yllätyin iloisesti, että kirja olikin tavallinen romaani. Jostain syystä minäkin olin luonut mielikuvan teknologiahenkisestä sisällöstä. Naurun hörähdyksiä ihan ääneen minultakin pääsi kirjaa lukiessani. Joskin aika pian minua alkoi ärsyttää sana irrationaalinen. Tekisi melkein mieleni laskea, montako kertaa se esiintyy. Kirjann alku on hyvä noin puoleen väliin asti. Sitten alkaa vaivaamaan juonen ilmeinen loppuratkaisu. Mukana on myös kohtauksia, joilla ei ole juonen kulun kanssa mitään tekemistä. Muutamia sekoiluja ihmisten ja näytteiden välillä löysin. Liekö alkuperäisiä vai suomennoksen tuotetta.
    Tätä kirjaa oli työstetty viitisen vuotta ja apua / ohjausta kirjoittaja oli saanut käsittääkseni aika merkittäviltä alan ihmisiltä. Siihen nähden olisin ehkä odottanut hiukan valmiimpaa jälkeä. Mutta ei tämä huono ole tietotekniikan tutkijan esikoikirjaksi.
    Onko Don lievästi autistinen vai puuttuuko häneltä sosiaaliset taidot? Sitä voi miettiä.

  2. Kolmannes kirjasta luettu ja ainakin toistaiseksi lukemisen arvoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *