Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tommi Liimatan tekstiä on aina ilo lukea, sillä se on niin rikasta ja antoisaa, sellaista, jonka mukaan oikein tempautuu.
Verta valkokankaalla -kirjan ensimmäinen osa kertoo perheestä, joka muuttaa maalle ajan hengen mukaan, sillä eikös se ole jotenkin sitä, kun peruskaupunkilaiset haluavat maalle ja luontoon. No, kaupunkiasunto pitää myydä, mutta siitä paljastuukin vesivahinko ja sekin on ihan tätä päivää. Niinpä ollaan tutuissa jutuissa. Maalla perheen isä Arno ottaa poikansa Visan ja lähtee hänen kanssaan käymään äitinsä ja hänen miesystävän luona, jotka myöskin asuvat maalla. Reissu on aivan huikea, sillä niin ovat ihmistyypit ärsyttäviä. Vaan kun Arno ja Visa palaavat kotiin, siellä ei olekaan kaikki niin kuin pitäisi! Keittiön ikkuna säpäleinä, eikä ketään missään…
Sitten alkaa kirjan toinen osa ja hetken menee aikaa, ennen kuin pääsee siihen mukaan, että mitä hittoa, vaihtuiko minulla välillä kirja? Hyytjärven vanhalle asemalle on jo vuosia kokoontunut porukka katselemaan kauhuleffoja. Nyt on suunnitteilla oikein festivaalit. Tämäkin, että on otettu vanha asema uusiokäyttöön on tätä päivää.
Seuraa huimaa kuvausta siitä, miten jotain tilaisuutta järjestetään, mitä tulee ottaa huomioon, mikä ärsyttää ja ketä ja kun tilat ovat mitä ovat, miten ne saadaan toimimaan. Välillä kyllä oikein nauratti. Elokuvan ystäville tässä kirjassa on monia varsin herkullisia kohtauksia. Kun festivaalit oikein alkavat, niin miten ne sitten sujuvat, koska ainahan voi tapahtua yhtä sun toista.
Tuli sellainen olo, että olin tullut Y-risteykseen, mistä lähdin vaikkapa oikealle ja sitten jonkin ajan kuluttua palasin samaan paikkaan, kun ympyrä sulkeutui ja tarina sai päätöksensä. Varsin mielenkiintoinen keino.
Miten koko pakka selkiintyy, niin se on vain otettava kirja haltuun, niin kyllä se lopputulos siitä sitten aukenee. Lämmin suositus!
