Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Perulaisen Mario Vargas Llosan Vihreä talo on kaleidoskooppimainen kurkistus erilaisten kulttuurien kohtaamiseen viidakossa ja kaupungissa. Keskellä perulaista viidakkoa nunnat haalivat intiaanityttöjä lähetysasemalleen myydäkseen heidät myöhemmin palvelusväeksi, kunhan ovat ensin sivistäneet heitä hieman.
Mystinen muukalainen saapuu Piuran kaupunkiin, jossa sataa joka yö hiekkaa. Kaartilaiset yrittävät metsästää ovelia kumin ja nahkojen salakauppiaita, jotka ovat lyöttäytyneet yksiin väkivaltaisen intiaaniheimon kanssa. Lähetysasemalta karkotettu tyttö rakastuu kaartilaiskersanttiin ja lähtee tämän mukana Piuraan, mutta päätyy pian prostituoiduksi mystisen muukalaisen perustamaan Vihreään taloon, joka nousee aina uudestaan hiekasta.
Vuonna 2010 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Mario Vargas Llosan varhaisteoksessa riittää kerronnallista kunnianhimoa ja kokeilunhalua. Tarinassa on monta eri aikakausissa etenevää pääjuonta päällekkäin ja niitä seurataan kronologiasta pahemmin piittaamatta. Eri aikatasoilla esiintyvien henkilöiden yhteyksiä toisiinsa ei suuremmin alleviivailla, vaikka sama hahmo saattaakin esiintyä tarinan eri vaiheissa. Esimerkiksi toisaalla nimettömällä kersantilla onkin toisessa osassa tarinaa nimi, muttei sotilasarvoa.
Dialogien sisälle muodostuu toisia keskusteluja, joissa saattavat puhua kokonaan eri henkilöt aivan toisista asioista. Välillä edetään kohtauksiin, joissa kirjailija paahtaa hengästyttävästi yhteen menoon sivutolkulla kappalejaoista ja repliikkirajoista piittaamatta. Lukukokemuksena Vihreä talo ei siis suinkaan ole keveimmästä päästä.
Vähitellen Vargas Llosan maaginen ote kuitenkin vie mukanaan. Alun hankaluuksien jälkeen tarinan rakenteeseen ja juonenkuljetukseen pääsee yhä paremmin mukaan. Hahmot muodostuvat hyvin moniulotteisiksi, eikä oikeaa ja väärää ole helppo erottaa toisistaan. Kielenkäyttäjänä Vargas Llosa on kiistatta taitava, ilmaisut ovat reheviä ja herkullisia, tarvittaessa jopa runollisia.
Kaikki Mario Vargas Llosan tuotanto ei ilmeisestikään ole aivan yhtä haastavaa luettavaa, ja kyllähän Vihreä talo ainakin minulle herätti kiinnostuksen tutustua kirjailijan tuotantoon laajemminkin. Suosittelen kokeilemaan.
