Mario Vargas Llosa: Keltin uni

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuoden 2010 nobelistin Mario Vargas Llosan Keltin uni kertoo Roger Casementin (1.9.1864-3.8.1916) elämästä. Casement oli merkittävä ihmisoikeustaistelija, jonka historia unohti melkein kokonaan ihan vain siksi, että hän puri ruokkivaa kättä, ja kääntyi Iso-Britanniaa vastaan ajaakseen kotimaansa Irlannin itsenäisyyttä.

Ruotsin akatemian mukaan Vargas Llosa on erinomainen vallan rakenteiden kuvaaja, ja se näkyy myös Keltin unessa. Casement lähti nuorena ja sinisilmäisenä Kongoon, mutta hänen silmänsä avautuivat Henry Morton Stanleyn seurassa. Toisin kuin halutaan muistaa, Livingstonen löytäjä oli keinoja kaihtamaton riistäjä, jonka tutkimusmatkat eivät suinkaan kunnioittaneet alkuperäiskansoja. Kolonialismiin pätee samat lait kuin mihin tahansa diktatuuriin: ylempien ahneus sortaa kaikkein heikoimpia. Ahneuden perusteetkin ovat aina samat: sivistyksen, uskonnon ja tiedon jakaminen tietämättömille ja pahatapaisille alkuasukkaille.

Paljastettuaan Leopold II:n julman järjestelmän, Casement teki saman uudelleen Amazoniassa, missä kohteena oli Julio C. Aranan raakakumiyhtiö. Työ rampautti Casementin ruumiin ja mielenterveyden, mutta hän ei jäänyt ilman tunnustusta. Hän sai Englannin suurimmat ansiomerkit, hänet aateloitiin, ja hän oli arvostettu puhujavieras.

Tarinan kehyskertomuksessa Casement odottaa kuolemaantuomittujen sellissä ministerineuvoston päätöstä armonanomukseensa. Kehystarinat eivät ole Vargas Llosan vahvuus, mutta tässä se ei sentään ole yhtä naiivi kuin Vuohen juhlassa, ainoastaan teennäinen ja laahaava. Jännitettä yritetään pitää yllä panttaamalla juonenkäänteitä, ja ne ehkä purevatkin lukijaan, jolle Casement on täysin vieras tuttavuus. Vanginvartijan myötä kehyskertomukseen sentään ilmaantuu jännitteitä.

Casementin kuolemaksi koituivat hänen kirjoittamansa lyhyet homoseksuaaliset fantasiat nuorista miehistä. Scotland Yard löysi ja julkisti ne päiväkirjoina (mitä osa – tai kaikki – olikin), millä Casementin tukijat saatiin perääntymään. 1900-luvun alkupuolella homoseksuaalisuus oli vielä rikos.

Mario Vargas Llosa on taitava kertoja, joka osaa syöttää lukijalle tietoa sopivassa suhteessa niin, että tekstistä tulee kiinnostavaa, ja osaa tehdä sen luontevasti, konstailematta. Hän on kyllin kyvykäs rakentaakseen juonesta muuta kuin kronologisen, mikä pitää virettä yllä. Tekstin heikkoutena on runsas taustatiedon määrä, sekä selvä kiire. Perulaiskirjailija on tahkonnut edestakaisin Eurooppaa ja vieraillut jopa Kongossa. Ehkä materiaalin määrä selittää myös runsaan toiston. Ruokailu- ja nukkumiskuvauksia on ihan liikaa, ja termien eri merkityksiä toistellaan ärsyttävyyteen asti. Suomenkielisessä painoksessa taas on luokattomasti lyöntivirheitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *