Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ville Pirisen lyhyiden sarjakuvatarinoiden sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaansa. Edeltäjiensä tapaan Yhesti yhes yheksännes paikas on tuttua vaikkei kovin turvallista menoa, jossa sarjakuvan keinoin kerrotaan tosina kuultuja tarinoita. Tällä kerralla kertoja Pirisellä on ehkä hieman entistä aktiivisempi kommentaattorin rooli kuin aiemmin. Perusformaattia on hieman päivitetty – lyhyillä, yksittäisillä huomioilla on tärkeämpi rooli kuin pitkillä urbaanilegendoilla. Pirinen tarttuu jopa yksittäiseen sanaan tai sanontaan, mikäli se hänen mielestään pienen sarjiksen arvoinen on. Ja miksipä ei olisi.
Lähtökohta on tarinankerronnalla ja sen rakenteilla. Kommentaattori-Pirinen menee tarinoiden metatasolle ja kiinnittää huomionsa niihin asioihin, jotka tekevät tarinasta kertomisen arvoisen. Esimerkiksi monet 1980-luvun lapset muistavat huhun, että Ihmemies MacGyver olisi kuollut sarjan kuvauksissa. Pirinen analysoi tätä aikaa ennen internetiä terävästi: rapakon takaiseen dramaattiseen huhuun oli helppo uskoa, kun taas olisi vaikeampaa uskoa, että jollakulla olisi Commodore 64:n kaikki pelit – mummolassa.
Törkyjuttuja ja eritehuumoria ei Pirinen tietenkään ole unohtanut. Kuitenkin jokin nostaa mielestäni tämän yhdeksännen albumin ihan sarjan parhaiden joukkoon. Onko se sitten Pirisen analyyttisempi ote vai mikä? Joka tapauksessa tarjolla on hyvän sarjakuvan ystävälle mukava pikku pokkari, jossa on paljon lapiota, hakukoneoptimointia, murtuvia käsiä ja muuta “mukavaa”. Suosittelen!
