Maija Hurme on kuvittaja, kirjailja ja uutisgraafikko, joka lastenkirjallisuuden ohella työskentelee Ylellä visuaalisena journalistina. Yksinäisten saarten kartasto on Hurmeen debyytti kirjailijana, ensimmäinen täysin oma teos. Kuvakirja kertoo pienestä Pirkosta, jolla on valtavasti tärkeitä kysymyksiä.
Äiti ei kuitenkaan jaksa vastailla Pirkon kaikkiin kysymyksiin, joten Pirkko päättää olla puhumatta äidille ollenkaan. Hän puhuu vain leluoranki Aimolle ja muuttaakin tämän kanssa omalle pienelle saarelle, jossa on talo, kallioita ja keinu, joka roikkuu oksassa veden päällä. Siellä on hyvä asustella! Talosta löytyy kartasto, josta voi etsiä yksinäisiä saaria. Kotisaarikin on siellä!
Yhtenä yönä saari irtoaa ja lähtee liikkeelle. Se on kuin laiva, paitsi että tätä laivaa ei voikaan ohjata. Saari liikkuu myös kartaston sivulla! Mitä tapahtuu, kun se kohtaa kirjan sivun reunan? Aimo ei tiedä. Kun suuri tyhjyys on lähellä, Pirkolle tulee äitiä ikävä. Onneksi keino keksitään ja äiti on loppujen lopuksi ihan lähellä.
Ilahduttava kuvakirja käsittelee lapsen ja vanhemman suhteen hienovaraisia piirteitä. Välillä on tärkeää saada etäisyyttä ja viipyä omalla saarella, mutta kun tarve vaatii, on tärkeää, että äiti onkin lähellä. Kuulluksikin pitäisi tulla ja niihin tärkeisiin (vaikkakin loputtomiin) kysymyksiinkin pitäisi saada vastauksia. Toisaalta kirja myös riemuitsee mielikuvituksen voiman parissa: mitä kaikkea jännittävää voikaan lapsen mielikuvitus tuottaa.
Sinisen ja oranssin sävyihin perustuva kuvitus on selkeää, rauhallista ja kekseliästä. Puuvärikuvitus ei ole täyteen pakattua, vaan sivuilla on tilaa hengittäää. Varsinkin Aimo-oranki on piirretty paikoin hyvinkin viitteellisesti. Pirkko taas on oransseine letteineen ihanan persoonallinen pikkuihminen. Yksinäisten saarten kartasto on nautinnollinen lukukokemus.
