N. O. Laveajoki on julkaissut toisen runokokoelmansa Yöttömyys. Yönhaku, yösuhde, yöttömyys, yönjälkeinen elämä, tämänkertaisen kokoelman osiot, saavat ajatukset kyllä näinä aikoina hyvin samantapaiseen sanaan, ja voisin arvata, että se on kielellä ja sanankäytöllä iloittelevan runoilijan tarkoituskin.
yönhakupalveluista
löytyy varmasti yöpaikka
ei niissä kohdata
kohtaanto-ongelmia
ja vaikka ei heti löytyisikään
yönvälittäjä kyllä välittää
niinhän
Esikoiskokoelman teemoja oli yksinäisyys, ja sitä vivahdetta on tässäkin:
olen yömatkalla
aurasta erkaantunut lintu
Minua sanatason ilakointi riemastutti varsin paljon. Lienenkö lukenut esikoista eri tuulella tai onko runojen sävy nyt toinen, valoisampi, humoristisempi, vaikka kielellä leikittely tuntuu tutulta ja kirjoittajalleen tyypilliseltä jo edellisen runokokoelman perusteella.
Pidän myös siitä, miten aktiivinen Laveajoki on kirjasomessa. Omakustanteessa on tietysti aina erilaista markkinoimista kuin täyskustanteissa, vaikka kyllä kai kirjailijan kuin kirjailijan on työskenneltävä teoksensa myymiseksi.
En ole vielä osunut samalle paikkakunnalle kirjailijaesiintymisen kanssa, mutta on helppo huomata, että runoilija kokoelmineen vilahtelee tapahtumailmoituksissa. Hienoa, ettei kirjailija esiintymisiä pelkää. Arvaan, että kustantajienkin linja on yhä enemmän se, että kirjailijan tulee olla esillä ja hoitaa oma osansa kasvattaakseen kirjansa myyntiä, palvelukustanteet ja puolikustanteet kun ovat yhä tavallisempia.
Niinpä runoilijakin toteaa:
yöttömänä
ei saa levätä
yönhakuvelvoite
on ympärivuorokautinen
Elinpiiristä yöttömyyteen. Mikä mahtaa olla seuraava elämän osa-alue, josta saamme lukea tiivistämisen taidetta, lyhyitä ja nasevia mutta helposti lähestyttäviä runoja?






