Kun kysyn tunnetulta homoikonilta, kirjailijaksi tänä syksynä ryhtyneeltä Sami Montellilta, mitä homokirjallisuusesikuvia sinulla on, hän vastaa veitikka silmäkulmassa, ettei ole suoraan homoesikuvia. ”Olen aina pitänyt niin sanotuista suurista kertomuksista. Balzac lumosi minut aikanaan.”
Millainen on kirjasi ja mistä tyyli? ”Kaipa sitä voisi kutsua episodiromaaniksi. Vaikutteita on tajunnanvirrasta ja yhden päivän romaaneista.”
Montellin esikoisteos Cabaretin yöt julkaistiin heinäkuussa 2026. Haastattelu tehtiin lokakuussa 2026.
Millaista oli kirjoittaa kirja? Sami vastaa, että se oli voittopuolisesti ihanaa. Tarinan punominen on hyvää ajanvietettä. ”Muutama vuosi kirjoitustyöstä oli myös pandemian aikana, joten se auttoi siinä. Hahmojen kanssa ei ollut koskaan yksin. Voisi väittää, että se on yksi syy hahmojen runsauteen ja diaologivetoisuuteen, mutta se ei ole totta. Olen aina rakastanut laajoja ja monipolvisia kertomuksia. Viimeistely, oikoluku toki ovat ihan työtä.”
Entä oliko vaikea etsiä kustantajaa? ”Se oli masentavaa. Kirjani on monta kertaa hylätty. Onneksi nykyään on mahdollista tuottaa omakustanne ilman suurempaa taloudellista riskiä.” Millaisin mielin homokirjamarkkinoille? ”Iloisin mielin! Onhan se turhauttavaa, kun ei ole mitään markkinointikoneistoa takana ja somen algoritmit toimii mystisellä tavalla. Olen muutamia hyviä lukijapalautteita saanut. On mahtavaa kuulla, että immersio toimii.”
Montell kirjoitti esikoiskirjaansa muutaman vuoden omien töidensä ohella. Homomaailmassa hän on tunnettu legendana, sekä teräväsanaisena kynäilijänä että homoaktivistina, joka on osallistunut melkein kaikkeen mahdolliseen ympärillä pyörivään asiaan ja tapahtumaan tai kommentoinut niitä niin, että on varmasti oppinut kantapään kautta myös julkisuuden varjot.
”Olen itse sitä sukupolvea, syntynyt 1969, jonka nuoruusvuodet AIDS-hysteria ja -pelko pilasi. Halusin tehdä kirjan ilman sitä. Me homomiehet olemme aivan liiaksi leimautuneet ja märehtineet AIDS:n kauhuissa, irti päästäminen voi olla terapeuttista. Ainakin toivon, että lukija kokisi näin. 2020-luvulla syntyneille näillä asioilla on enää hyvin vähän merkitystä, jos lainkaan. Olen pitkään ajatellut, että jos kuolleet voisivat antaa meille yhden ohjeen se olisi ”älä pelkää elää”.”
Sami Montell sanoo, ettei myöskään halunnut kirjoittaa mitään uhrikirjaa, ”näin kamalaa meillä on”, niitä ovat hänen mielestään homot jo tehtailleet aivan liikaa. Samista tuntuu, että uhriasema on ainoa, joka homoille kirjallisuudessa on sallittu, sinne homot mahtuvat omaan lokeroonsa. Montell on oikeassa. Oma juttunsa on myös ”siirappinen ulostulofantasiakirjallisuus”.
”Lokerossa meitä voi vähän ihastella, pikkasen paijailla, mutta pysymme hallittavissa, pervoutemme ei uhkaa heterolukijan stabiilia maailmankuvaa.” Cabaretin yöt on myös kahden unohdetun suuruuden tarina: Gay Club Cabaretin ja AIDSiin kuolleen After Darkin komean miestanssijan Timo Jyrkänpään, vaikka hän vain vilahtaa tarinassa. Montell on tehnyt kaikille selväksi, että hän oli tähti, joka ei ehtinyt vielä näyttää kaikkea loistoaan.
Keskeisimmäksi Cabaretin öissä muodostuu aika. Mutta myös ihmisten kokemat seksuaaliset seikkailut ja erotiikka. Aika itse on tavallaan ainoa koko ajan muuttuva päähenkilö, kaikki muut ovat kuin paikoillaan olevia oman elämänsä todistavia statisteja; kaiken gravitaatiopisteessä on Gay Club Cabaret. Tämä näkyy selkeästi tarinan rakenteessa ja kerronnan muutoksissa.
Kun kysyn, millainen romaani on hänen itsensä mielestä, hän vastaa, että ehkä Cabaretin yöt on tyypillinen esikoisromaani, johon on survottu liikaa ajatuksia ja ideoita samaan mössöön. ”Minun mielestäni se on mielenkiintoinen ja moniulotteinen kertomus siitä, miten aika ja yhteiskunta meitä vie. Ja miten samat ongelmat vellovat eri sukupolvilla.” Montell on pragmaattinen realisti.
Entä mikä on Sami Montellin homotarina? Hän on itse melko tunnettu homoaktivisti Helsingissä. Esimerkiksi jo vuonna 2010 Montell oli mukana tuottamassa seuraavan kesän 2011 Helsinki Pridea. Montell sukelsi suoraan ytimeen.
”Olin juuri ollut mukana uuden kilpailun, Mr Gay Finland, tuotantotiimissä. Kilpailu sai valtavan suosion ja huomion ja olin Ylen Aamu-tv:ssäkin siitä yhdessä voittajamisterin kanssa puhumassakin. Tätä ennen olin jo tehnyt paljon DJ-keikkoja, parit Pridet ja Hesetan bileitä DTM:ssä ynnä muissa ja ollut muun muassa residenttinä Herculeksessa pari vuotta.”
Kirjoittajan ura urkeni, kun QX Förlag etsi yhdyshenkilöä Suomesta ja he ottivat Samiin ensin yhteyttä. He tapasivat ja siitä se sitten lähti. Ensin oli tarkoitus edistää vain deittisivusto Qruiserin markkinointia Suomessa, mutta pian Sami toi mukaan uuden ajatuksen suomalaisesta QX:stä.
”Se oli ollut myös Ruotsin puolella mielessä ainakin jossain määrin, vaikka ilman tarkempaa aikataulua. Kun sitten Setan säätiön vielä pääosin omistama DTM ajautui konkurssiin loppuvuodesta 2011 ja sai uudet omistajat, aukesi ikkuna suomenkielisen QX:n lanseeraukselle.”
Sami kertoo, että silloin DTM:n puolelta haluttiin tehdä Qruiserin kanssa yhteistyötä. Tuli muun muassa näyttävä mainoskampanja Qruiseriin, joka tuolloin oli vielä merkittävä tekijä, Grindr vei käyttäjät vasta vuosia myöhemmin. Qruiserin logo täytti DTM:n vippikortin takapuolen. DTM:ään tuli Qruiserin Men Only -bileet. Mutta sitten alkoi ”homoskenekone” hieman yskiä ja muuttua.
”Tämä kaikki auttoi kääntämään, tai ainakin niin oli tarkoitus, DTM:n liian heteroksi Iso Roobertinkadulla menneen imagon. Uuden DTM:n auetessa helmikuussa 2012 aloitti myös QX.fi. Oli toimitusjohtaja ja vastaava päätoimittaja Jon Vossin ratkaisu, että suomenkielinen QX on aluksi yksi Qruiser.comin blogeista. Se oli minusta virhe, vaikka en tiedä olisiko se tehnyt missään vaiheessa Suomen QX:stä taloudellisti edes omavaraista. Osa syistä oli tosin ilmeisesti myös teknisiä. 2017 QX Gay Gaalan yhteydessä lanseerattiin uusi QX.fi samalla uudistuneelle alustalle QX.se kanssa.”
QX.fi oli kuitenkin tärkeä ja hyvä kirjoituskoulu kirjailijaksi aikovalle Samille.
”Kun syksyllä 2023 tuli päätös lakkauttaa QX.fi se ei suinkaan ollut yllätys, mutta hyvin ikävää se oli. Yhtiön talous oli kuitenkin koko ajan kurjistunut. Media-alan talouskurimus on yleisessä tiedossa. Ironisesti ratkaisu todennäköisesti on panostaminen laatujournalismiin, mutta se pitäisi esittää vetovoimaisesti. Mutta mistä resurssit?”
Sattuma kuljetti kohti kirjailijuutta. Montell kertoo, että kirjoittaminen QX:ään oli unelmahomma, joka tuli tilaamatta. Hänestä tuntuu vieläkin uskomattomalta, että todella sai tehdä sen. Siitä jäi myös traumoja. Hän ei tiedä selviääkö yksikään toimittaja ilman niitä. Etenkin tässä ajassa erimielisten kurittaminen ja vaientaminen on Montellista hyvin helppoa. Sosiaalinen media on hänestä saatanan kone, jonka avulla vihaa on helppo levittää ja julistaa olevansa oikealla asialla.
Montell on oikeassa ja tietää hyvin, mistä puhuu, sillä noihin vuosiin 2010–2023 mahtui myös HLBT-liikkeen ja Pride-liikkeen sisäisen hajoamisen kiihtyminen. Sitä oli Montellin mielestä erittäin ikävä todistaa. Surullisinta oli se, että tosiasioille annettiin vain vähän arvoa, jos lainkaan. Vain tunne ja kokemus määräsivät. Montell sanoo, ettei ole mitenkään oikein, että kaiken maailman päänaukojat voivat vähällä ja valikoivalla ymmärryksellään syytää vihaa ja halveksuntaa kenen tahansa päälle.
”Nämä sosiaalisen median herrantertut ovat yhteiskuntamme syöpä siinä missä Venäjän hybridivaikuttaminenkin eikä sille tulisi olla sokea. Kokoan parhaillaan tekstikokoelmaa, joka perustuu QX.fi:lle kirjoittamiini juttuihin.”
Kirjailija sami Montell kirjoittaa koko ajan ja uusia kirjoja on jo tulossa. Kirjoituksia homoudesta on viimeistelyvaiheessa ja ilmestyy vuoden taitteen tienoilla. Se sisältää muun muassa baarihistoria-juttusarjan, mutta myös merkittävässä määrin uusiksi kirjoitetun osuuden gay-aktivismista, sen historiasta ja homomiesten aseman muuttumisesta liikkeen sisällä, sekä Priden nykytilasta ja uhkakuvista. Ja vähän homoseksistä.
”QX.fi ei ole enää olemassa, toki sivusto löytyy verkkoarkistosta ja kansallisarkiston kokoelmista, ajattelin että kokoelmateos olisi hyvä olla olemassa.”
Montell kertoo olevansa kirjallinen tyyppi ja on aina lukenut paljon. Montellilla oli enemmän ja vähemmän ollut ajatus kirjan kirjoittamisesta jo vuosia ennen Cabaretin öiden kirjoitustyön aloittamista. Hänellä ei vain ollut selkeää ajatusta siitä, mistä kirjoittaisin tai mitä hahmoja tarinassa olisi. Cabaretin öiden alku oli Montellin QX:lle vuonna 2017 kirjoittama hieno juttu Cabare Clubista. Se oli ensimmäinen lajissaan ja sai paljon kehuja sellaisilta homolukijoilta, joita pullantuoksuiset sateenkaaritarinat olivat alkaneet pänniä.
”Olin itse vasta 16-vuotias kun Cabaret lakkasi. Olin nähnyt sen mainoksia Hesarissa, niissä sana gay oli kiinnittänyt huomioni. En kuitenkaan ollut ”niitä” 16-vuotiaita, jotka olisivat päässeet baareihin. Mieleeni ei tullut edes yrittää, oli liian kakara moiseen. DJ-aikoina Live Nationin DJ-puolen vetäjä Ismo Hakulinen mainitsi minut palkatessaan soittaneensa siellä. JayJay oli Cabaretin Resident DJ ja Ismo, Ippe, oli toinen. Muistin tämän, kun sain päähäni ajatuksen tehdä juttu Cabaretista ja Ismon vinkkien avulla tavoitin Cabaretin promoottorin. Ja siitä se sitten lähti.”
Montell haastatteli muitakin aikalaisia siihen juttuun ja vuosia myöhemmin baarihistoriaa käsittelevään juttusarjaansa lisää. Syksyllä 2019 hän sai idean, että kirjoittaisi tarinan, jossa Kaisaniemen Gay Club Cabaret olisi kohteena. Hahmot olivat alkaneet elää hänen päässään. Kirja on muuttanut muotoaan vuosien varrella, kirjoitustyöhän kesti lähes seitsemän vuotta. Vasta myöhemmässä vaiheessa se sai nykyisen kellonaikaan perustuvan rakenteensa.
Mitäs muuta DJ ajattelee kuin musiikkia? Musiikki on Montellille edelleenkin tärkeä, samoin kuin koko homoskenelle. Homojen äidinkielihän maailmalla on tunnetusti musiikki ja isänmaa tanssiminen. Kirjan lopussa on Montellin kokoama biisilista täynnä tuttuja kovan luokan discohittejä. Miksi? Montell vastaa, että entiselle DJ:lle biisilistan kokoaminen oli kiva harrastus.
”Minusta oli tärkeää, että kun tarina liittyy näin keskeisesti klubikulttuuriin soundtrack kulkee sen mukana. Ajattelen myös elokuvallisesti, kind of, joten biisit kuljettavat tarinaa. Aivan kuten hyvä DJ rakentaa settinsä siten, että hän kertoo sillä tarinaa. Tämä oli tietenkin enemmän totta, kun klubeilla soitettiin biisejä, joissa oli laulua, minimalistiseen teknoon tai muuhun sellaiseen tämä ajatus ei yhtä näkyvästi sovi.”