Olen ollut tietoinen, että Minna Lindgren on tehnyt hauskoja musiikkijuttuja radioon, mutta kun niitä ei ole voinut luultavasti tekijänoikeussyistä kuunnella Yle Areenan ulkopuolella, niin ovat jääneet minulta kuuntelematta. Onneksi parhaat palat on nyt saatettu kirjamuotoon!
Klassinen sekametelisoppa : Sattumia musiikin historiasta on 25 musiikkiesseen kokoelma. Ne käsittelevät ensisijaisesti säveltäjiä, mutta jonkin verran myös muusikoita ja onpa yksi essee omistettu romaanillekin. Sanottakoon heti, että valikoima on hyvin pitkälti – joskaan ei yksinomaan – valkoisia miehiä, “koska sellainen maailma on ollut”.
Kirjassa käsitellään niin tuttuakin tutumpia nimiä (Bach, Mozart, Chopin, Händel) kuin vähän oudompiakin tapauksia (Busoni, Sorabji, Pejačević, Bologne). Klassisen musiikin harrastajalle nämä lienevät tutumpia nimiä, mutta minulle osa oli aivan ennenkuulemattomia. Valikointia on tehty sen perusteella, kenestä on jotain kiinnostavaa kerrottavaa, ja niihin tutuimpiinkin nimiin Lindgren on löytänyt uudenlaista näkökulmaa.
Kuten monen kirjan kokemuksella jo tiedämme, Lindgren on nokkela kirjoittaja, joka osaa kirjoittaa klassisesta musiikista houkuttelevasti ja kiinnostavasti. Niin nytkin: huumorintaju puree ja tekstissä on vetoa. Kokonaisuus on sen verran lavea, että yhteen putkeen luettuna Klassinen sekametelisoppa on raskas kirja, eli tätä kannattaa lukea muun lukemisen lomassa yksi essee kerrallaan.
Tässäkin kirjassa on Ville Rannan kuvitus. Se piristää mukavasti tekstiä, Rannan karikatyyrit kirjassa esiintyvistä henkilöistä ovat ilmeikkäitä.








