Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sitä on kehopositiivisuus.
Mitä on olla minä on muutenkin miellyttävän lempeä ja pehmeä kirja. Laura Ertimo kuvaa kauniisti mummin ja melkein kuusivuotiaan Ruskan välistä suhdetta, lapsen uteliaisuutta ja mummin viisautta. Sanna Pelliccionin vahaliitu- ja vesivärikuvitus on yksinkertaista ja vähäeleistä, kuvissa on paljon valkoiseksi jätettyä taustaa. Kuvissa on paljon alastomia ihmisiä ja tosiaan monenlaisia vartaloita. Alastomuuden kuvaus on luontevaa.
Kirja kuvaa myös ilahduttavaa oppimisen kokemusta: Ruskan uimataito kehittyy kunnon hyppäyksellä, kunnes mummi sanoo, että on aika lähteä ja harmituksen johdosta uiminenkin menee ihan pieleen eikä mikään onnistu. Pienet takapakit kuuluvat kuitenkin asiaan ja harmi helpottaa, ja kuten mummi sanoo: “Nukkuessa uimataito tarttuu mieleesi. Se mikä tänään oli uutta, sujuu huomenna huomaamatta.”
Hyväntuulinen kuvakirja jättää hyvän mielen. Sen kaunista ja rauhallista kuvitusta on ilo selata: kirja on paljon leppoisampi kuin usein hälyisät ja kaikuvat uimahallit todellisuudessa ovat.








