Marika Maijalan toinen oma kuvakirja Suden hetki eroaa selvästi Ruusun matka -esikoisesta. Siinä missä esikoinen oli todella isokokoinen kirja, Suden hetki on paljon käteensopivamman kokoinen pieni kirja. Sivuja on runsaammin ja tekstiä on paljon enemmän.
Maijalan kuvitus toimii kuitenkin hyvin myös pienemmillä sivuilla. Tyyli on edelleen varsin lapsenomainen: liiduilla piirretyt hahmot ovat yksinkertaisia ja luonnosmaisia. Samalla kuvituksessa on hienostuneisuutta ja vaikka jälki näyttääkin helpolta ja lapselliselta, näin taitavaa ja luontevaa kuvitusta ei varmastikaan olisi ihan helppo tehdä.
Kirja kertoo sudesta, joka asuu linnassaan yksin, puhumatta kenenkään kanssa päiväkausiin. Maalaaminenkaan ei innosta, kun kaikki tutut aiheet tuntuvat typeriltä. Kaupungilla taidenäyttelyssä suden huomio kiinnittyy taitavaan muotokuvaan. Se herättää sudessa tunteita ja halun maalata muotokuvia. Mutta kenet hän muka maalaisi?
Vastaus tulee kuin itsestään, sillä Suden linnaan saapuu herra Koiranen puutarhapalvelusta. Hän alkaa hoitaa puutarhaa. Muutaman päivän jälkeen Susi ja Koiranen kohtaavat puutarhassa ja Koiranen tarjoaa Sudelle kahvia ja mantelipullia. Tästä alkaa kehkeytyä ystävyys ja pian Susi oivaltaa haluavansa maalata muotokuvan herra Koirasesta.
Ystävyydessä ja maalaustaiteessa on monenlaisia herkkiä vaiheita, ja niitä Suden hetki kuvaa hienosti. Tarina on lempeä ja hienovarainen. Joskus synkkä linnanherra on vain ujo ja herkkä, ja ystävyys kaipaa vain vähän hiljaisuutta, varovaista etenemistä ja niitä mantelipullia.









