Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Centralia on valtava kaupunki, jossa on mennyt kaikki mahdollinen pieleen jo aikoja sitten. Maaperästä vuotavat myrkkykaasut ovat mutatoineet kaupungin asukkaat kummallisiksi hirviöiksi, ja kaupungin ulkopuolella maaperä on niin kuumaa, että siihen astuva sulaa kuin kynttilävaha. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, lihansyöjälinnut ovat jatkuva uhka ja sitten on vielä Simia Nasalis – tämän rappeutuneen maailman entiset valloittajat, jotka eivät katso suopeasti entisiä alaisiaan ja ihmisiä, jotka syöksivät heidät vallasta. Lonca, kaupunkiin tunkeutuvan seikkailijaryhmän johtaja, sattuu tietysti olemaan juuri tällainen mies, joten jännittäviä aikoja on luvassa – hirviömäisen kaupungin uumenissa odottavaa aarretta unohtamatta.
Miel Vandepitten sarjakuvassa viehättää eniten sen rehellinen kummallisuus. Centralia on mittasuhteiltaan posketon; se on lähtökohtaisesti täysin surrealistinen paikka, ja mitä syvemmälle kaupunkiin ja tarinaan mennään, sitä oudommaksi meno muuttuu. Vandepitten selittelee erikoisen maailmansa taustoja vain sen verran kuin on pakko, mikä on ihan hyvä asia. Unenomainen toteutus toimii juuri sen vuoksi, että maailmaa ei voi täysin ymmärtää. Tosin loppua kohden tarina ajautuu hieman turvallisimmille raiteille, mikä harmittaa ehkä ihan aavistuksen verran. Tällainen tarina hyötyisi mielestäni enemmän monitulkintaisesta tai ainakin oudommasta lopusta.
Vandepitten kuvitus on omasta puolestaan hienoa katsottavaa. Hahmot eivät tosin ehkä ole erityisen mieleenjäävää porukkaa, mutta Centralia onkin sitten sitä kaikkien edestä. Vandepitte on antautunut viilaamaan loputtoman hienoja yksityiskohtia: vääntyneitä raunoita ja romahtaneen yhteiskunnan vinksahtaneita yksityskohtia. Varsinkin muutamat aukeaman kokoiset kuvat ovat huikeita. Moebiuksen ystävät tunnistanevat sarjakuvasta samanlaisen vapaasti assosioivan mielikuvitusmaailman, jossa mikään ei noudata totuttuja sääntöjä.
Voisi kuvitella, että tällainen sarjakuva nyt ei ainakaan liity tosielämään millään tavalla, mutta sarjakuvan Centralia on itseasiassa velkaa Pennsylvaniassa sijaitsevalle samannimiselle kaupunkille. Tosielämän Centralian autioituminen sai alkunsa vuonna 1962, kun kaupungin alla sijaitsevassa kivihiilikaivoksessa syttyi tulipalo, jota ei saatu enää kuriin. Kivihiilipalo levisi lopulta koko kaupungin alle, ja myrkyllisiä palokaasuja alkoi siellä täällä purkautua maan pinnalle. Arvioiden mukaan tulipalo saattaa palaa vielä ainakin seuraavat 250 vuotta, joten ihan heti ei kukaan ole palaamassa Centraliaan. Sarjakuvan lopusta löytyvä tiedonpalanen oli kiinnostavaa luettavaa, vaikka todellisen paikan yhteys sarjakuvaan onkin lähinnä symbolinen.
Centralia on omaperäinen teos, joka onnistuu pitämään lukijan otteessaan. Ihan kaikkia lukijoita selittelemätön juoni ja painajaismainen maailma tuskin viehättää, mutta jos haussa on nimenomaan omia latujaan kulkeva sarjakuva niin Centralia on erinomainen valinta.
