Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Huolitellusti aina pukeutunut mies ilmaantuu aamiaispöytään kalsareissa. Hellyys muuttuu kipeiksi puristeluiksi. Rahankäytöstä tulee holtitonta. Onko mies masentunut, kun kunnanjohtajan työstä eläkkeelle jääneen elämässä ei riitä täytettä? Siitäkö pahantuulisuus? Pirjo-vaimo yrittää ymmärtää.
Minna Lindgrenin Soteorpo on taattua, nasakkaa toimittajan ja kirjailijan tyyliä. Vaikeasta aiheesta on syntynyt oivaltava, humoristinen teksti, joka säilyy kunnioittavana. Huumori ei tallo jalkoihinsa ainakaan uupuvaa omaishoitajaa. Nauroin monta kertaa, kun luin. Luultavasti olisin jaksanut nauraa, jos olisin lukenut kirjan omina omaishoitajan vuosinani.
KELLO 9.47
Kaivan kaukosäätimen salaisesta paikasta ja avaan television. Kun kaukosäädin katosi kuudesti päivässä, kiinnitin sen jeesusteipillä tuolin käsinojaan, mutta Markku puri teipin rikki ja sen jälkeen kaukosäädin alkoi jälleen löytyä mistä milloinkin, minun kengästäni tai leipälaatikosta, jolloin keksin piilottaa sen itse niin ovelasti, että Markku ei ole sitä koskaan löytänyt. Saan tästä oudolla tavalla pientä nautintoa.
Markku ilahtuu, televisiosta tulee lastenohjelma. Hän taputtaa käsillä reisiään ja ynisee kuin yrittäisi laulaa. Paljon kirkkaita värejä, iloista musiikkia ja nätti tyttö juontamassa. Voiko mies enempää toivoa.
Kirjan rakennetta rytmittävät tuokiot yhdestä päivästä ja niiden lomaan luvuiksi kirjoitetut takaumat Pirjon ja Markun elämästä. Miten usein käykin niin, että eläkevuosiinsa suunnittelee kaikkea yhteistä ihanuutta, joka sitten kaatuu sairauden sanelemiin mahdottomuuksiin. Pirjolla ja Markulla on ollut antoisa avioliitto, joka oli päättyä eroon miehen holtittomaksi muuttuneen käytöksen vuoksi, kunnes muistisairaus yhdisti heidät lopullisesti. Avioeron voi perua netissä yhtä helposti kuin sen saa vireille.
Miten vaikea on saada apua. Lähtökohtaisesti ihminen saa tuhota omaisuutensa, vaikka se johtuisi muistisairaudesta. Rakennemuutokset yhteiskunnan järjestelmissä kuormittavat kaikkea ja kaikkia niin, että vihaisen omaishoitajan puhelu on viimeinen asia, mitä päättävässä asemassa oleva ihminen, joka ei muista, minkä tittelin virassaan viimeksi sai, kaipaa.
Kun vähät ystävätkin suuttuvat ymmärtämättä omaishoitajan uupumuksen aiheuttamia puuskia, mutta tulevat lausahtaneiksi, että pitää keksiä keino muuttaakseen tilanteensa, Pirjo käy tuumasta toimeen ja tekee ratkaisunsa.
