Anna Paldarin nuortenkirja Vapaavyöhyke avaa uuden Ote-sarjan, jossa julkaistaan rouheaa, vetävää ja sujuvasti luettavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta. Tämän lupauksen Vapaavyöhyke lunastaa helposti. Kirjassa on tekstiä vähänlaisesti ja se on sujuvaa ja helppolukuista. Teksti on selvästi kirjoitettu vähemmän lukevia nuoria varten. Luvut ovat lyhyitä, niillä on selkeät nimet ja teksti on paljolti rennon puhekielistä.
Vapaavyöhyke kertoo Mikistä, joka opiskelee sähköalaa amiksessa. Opinnot sujuvat enimmäkseen ihan hyvin, mutta Miki tuntuu olevan vähän magneetti, mitä vaikeuksiin tulee. Koululla saa pelätä luokan kingiä Hasaa. Uusi kaveri Jesse tulee onneksi väliin, mutta voiko Jessen selän takana piileskellä koko lukuvuoden? Jessenkin sekoiluista seuraa vaikeuksia myös Mikille.
Erityisen hankalaksi tilanne menee, kun sähkötöiden kurssin hyvä ja kannustava opettaja poistuu sairauslomalle ja tilalle tulee työhönsä ja elämäänsä väsynyt vanha opettaja, joka ottaa Mikin välittömästi silmätikukseen. Mikään, mitä Miki tekee, ei kelpaa, ja kaikesta tulee sanomista. Ihan kelvolliselta tuntuneesta koulunkäynnistä tulee painajaista.
Onneksi kavereiden kanssa voi ottaa silti rennommin, heitellä korista ja suunnitella telttaretkiä. Mielessä siintää vapaavyöhyke, paikka jossa voisi olla rauhassa, ilman aikatauluja, paineita ja vaatimuksia. Mutta ei vapaa-ajallakaan aina helppoa ole, kun Mikin ympärillä alkaa kuohua omituista somedraamaa, jossa Miki joutuu kärsimään viattomana.
Ja nyt tämä. Kuvat on totta. Tarina väärä. Mä tiedän, että jos joku haluaa, niin se voi sanoa ihan mitä tahansa, ja miten sen sitten selittää? Ei mitenkään. Varsinkaan sille isolle äijälle, joka jo varmasti etsii mua.
Vapaavyöhyke onkin nopeasti etenevä, sujuva, mutta samalla tiiviydestään huolimatta raskaanpuoleinen kirja, sen verran monelta kantilta elämä Mikiä päähän potkii. Loppu on sentään onnellinen, kyllä tästä jää lopulta sellainen kuva, että asiat voivat järjestyä. Lisäksi vastoinkäymiset tekevät osaltaan kirjasta vetävän; lukijana haluaa tietää, miten Mikille käy. Ote-sarja vaikuttaa siis ensimmäisen näytteen perusteella oikein lupaavalta.








