Muumien ohella Mauri Kunnas on yksi Suomen lastenkirjallisuuden keskeisimmistä merkkipaaluista. Hänen tuotantoaan julkaistaan uudelleen hyvin tiuhaan. Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset julkaistiin alun perin vuonna 1996.
Nauravan mörön majatalossa vanha käkikello on pysähtynyt. Sen tilalle päätetään ostaa uusi, mutta kellokaupassa ei tunnu löytyvän mitään sopivaa. Sattumalta huutokaupassa on myynnissä vanha kaappikello. Siinä on vain se ongelma, että se on rikki, mutta onneksi majatalosta löytyy osaava korjaaja.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että kaappikello pitää sisällään salaisuuden. Yöllä siitä kuuluu selittämättömiä ääniä. Kun aamu koittaa, on kaappikello hiljaa: joku on tahallaan rikkonut kaappikellon koneistoa laittamalla sinne lusikan. Jotain vastaavaa toistuu seuraavina öinä. Mikä onkaan kaappikellon todellinen salaisuus?
Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset on vetovoimainen lastenkirja. Se esittää jännityksensä hyväntuulisen kuvituksen kautta, joka tekee jännityksestä hyvin siedettävää.
Kirjassa on todella paljon hyvää. Tarinassa on kohtuullisen paljon tekstiä, joten tarina ei vain viuhahda ohitse. Kunnaksen kuvitus on tavanomaiseen tyyliinsä hyvin rikasta ja hahmot ovat hauskoja. Oma suosikkini on vanha merikarhu Kapteeni Hurjapää, joka asustaa majatalossa lemmikkikanansa kanssa.
Tämä versio kirjasta on isossa formaatissa, tarjoten Mauri Kunnaksen kuvitukselle täydet puitteet. Alkuperäiset kuvitukset ovat olleet enemmän kuin tarpeeksi yksityiskohtaisia etteivät sivut tunnu suurinakaan tyhjiltä.
Mauri Kunnaksen Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset on lastenkirjaklassikko. Se on kestänyt aikaa todella hyvin ja on parhaimmillaan niille lapsille, jotka kaipaavat kirjoilta hallittua jännitystä.





