Käsissäni on kirja Elämä käsissä. Juuso Laitinen on ensihoitaja, joka kertoo tässä kirjassa parhaiten mieleenjääneistä tapauksista uransa varrelta.
Olen aina ollut todella kiinnostunut ammattikuvauksista, erityisesti niistä, mihin ei itsellä millään lailla rahkeet riittäisi, mutta joita kohtaan tunnen kunnioitusta sitäkin enemmän. Hoitotyö on sellainen, ettei sitten mitenkään onnistuisi, mutta miten mukavaa on heittäytyä sohvan nurkkaan viltin alle ja sukeltaa tarinoihin, kuinka muut sen hoitavat. Hyvin!
Laitinen on ollut alalla pitkään ja niinpä on kertynyt mitä moninaisimpia tapauksia, joista hän hyvinkin elävästi kuvaa tässä kirjassa. Kaikki ovat valikoituneet niin, että kiinnostus säilyy, koska ne ovat toinen toistaan erilaisimpia. Synnytystilanteita, liikenneonnettomuuksia, psykootikkoja ja niin edelleen. Paikoitellen on jopa jännittävää, koska tilanteet sattuvat nopeasti ja sinun on vaan toimittava ja mieluummin niin, että potilas tai asiakas pelastuu.
Voisi äkkiä luulla, että miten sitä jaksaa, mutta onnistumisen ilo on se kantava voima. Toki henkinen taakka kuormittaa niin, että siinä on välillä pidettävä tuumaustauko, miten jatkaa. No, aika kiva tapaus oli sekin, kun tuli tehtävä: ”Joku konttaa ojan pohjalla…”
Tämä kirja on siis varsin suositeltava, koska se on hyvin kirjoitettu ja antaa aiheen taas siihen, miten voi toisen ammattitaitoa arvostaa.






