Pari vuotta sitten luin Heini Harve-Rytsölän Helikopterilääkäri-kirjan ja nyt siihen tuli jatkoa. Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan paljon tapauksia; tämä toinen kertoo sitten siitä, millaista työhön liittyvä paine ja stressi ovat.
Helikopterilääkärin työ on erittäin mielenkiintoinen, mutta äärimmäisen vaativa. Minusta on aina ollut kiinnostavaa lukea ammateista, joihin en missään nimessä itse kykenisi. Kuinka helppoa on uppoutua toisen ammatin kuvaukseen sohvan nurkassa, kun ei itse tarvitse olla siellä keskiössä. Ensihoitolääkäri on jatkuvan paineen alla, kun on nopeita lähtöjä ja tilanteita, jotka vaativat äkillisiä ja oikeita päätöksiä. On helppo kuvitella, ettei sellainen onnistu ihan keneltä tahansa. Tässä kirjassa Harve-Rytsölä saattaa lukijan sinne aika lailla keskipisteeseen.
Työtä paineen alla kertoo myös muutamista tapauksista, mutta painottuu aika lailla siihen, miten selvitä siitä paineesta ja sen tuomista oireista. Helikopterilääkäri on kuitenkin työnsä ulkopuolella perheenäiti, joten työ ja vapaa-aika tulisi jotenkin saada erilleen. On monia ammatteja, joissa eletään ja toimitaan jatkuvan paineen alla. Saattaa olla jopa elämäntilannekin sellainen. Niinpä tämä kirja voisi olla sellainen ”nenäliina”, jolla kuivata hikeä tai kyyneleitä. Kirjassa kerrotaan, miten stressiä voi käsitellä ja toimia silti ammattimaisesti.
Kirja on paikka paikoin jännittävä, koska eteen tulee tilanteita, jolloin täytyy punnita inhimillisyys, ammattitaito ja kokonaistilanne niin, että lopputuloksena joku pelastetaan. Kannattaa lukea, niin saa omaankin elämään ihan toisenlaista näköalaa!







