Lena Frölander-Ulfin kuvakirjoissaan käyttämä raapekartonkitekniikka tekee kirjoista silmiinpistäviä ja joukosta erottuvia. Isä, minä ja meri on jatkoa Minä, Muru ja metsä -kirjalle: pääosassa on sama lapsi ja koira. Nyt ollaan metsän sijasta merellä isän kanssa. Isä rakastaa merta ja veneilyä ja nauttii tuntemattomien ihmisten kohtaamisesta. Kertoja taas ei halua tavata ventovieraita ja pelkää merta, aaltoja, rakkolevää ja kaloja.
Onneksi saa olla ujo ja leikkiä Muru-koiran ja leikkiveneen kanssa. Mielikuvitusleikki vie aaltojen alle omiin salaperäisiin juhliin, joissa voi tutustua ihmeellisiin kaloihin ja muihin vedenalaisiin otuksiin, omilla ehdoillaan ja omassa tahdissaan.
Mustataustainen raapekartonkikuvitus yhdistettynä akvarelliväreihin luo kirjaan poikkeuksellisen tunnelman. Vaikka tarinasta ei välittäisi, nämä vedenalaiset maisemat ovat tutustumisen arvoisia. Mutta kyllä se tarinakin on hyvä, kaikessa mielikuvituksellisessa kummallisuudessaan: on iloinen asia, että ujoudelle, pelolle ja varovaisuudelle uusien tilanteiden äärellä on tilaa lastenkirjoissa, eikä asialistalla ole herkän lapsen pakottamista sosiaalisuuteen tuntemattomien kanssa.






