Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Atlantin yli päätyi alun perin lukulistalleni aivan toisen kirjan ansiosta. Luin viitisen vuotta sitten Julia Immosen kirjan Soutaen yli Atlantin, joka kuvaa viiden naisen joukkueen hurjaa soutumatkaa. Immonen oli ensimmäinen suomalainen, joka ylitti Atlantin näinkin huimapäisellä tavalla, ja kirja jäi pyörimään sen verran vahvasti takaraivoon, että Jari Saarion yhden miehen Atlantin ylitys oli pakko ottaa lukulistalle. Saario ei pelkästään soutanut yksin ja ilman apua Gran Canarialta Karibian Antiguaan, vaan hän myös souti Atlantin yli takaisin, Newfoundlandista Skotlantiin ja sieltä Pohjanmeren yli Saksaan. Aivan käsittämätön suoritus!
Mikko Kalajoki ja kuvittaja Petteri Mattila ovat rakentaneet Saarion soutumatkasta upean lasten kuvakirjan, josta oppii yhtä sun toista kiinnostavaa. Soutuvene, Rannoch R10, on itsessään aikamoinen teknologinen taidonnäyte, josta löytyy vaikka mitä aurinkopaneelia, navigointilaitetta ja autopilottia. Jälkimmäinen on oleellinen siltä kannalta, että se pitää veneen halutussa kurssissa, jotta soutaja voi keskittyä siihen olennaiseen eli soutamiseen. Paluumatkalla autopilotit menivät tosin rikki jo alkumatkasta, ikään kuin myllertävän Pohjois-Atlantin ylittäminen ei kuulostaisi muutenkin täydeltä painajaiselta.
Paluumatkalla vene myös meni nurin useampaan otteeseen. Onneksi vene on suunniteltu niin, että sen kääntäminen onnistuu vaikka olisi veden alla pienessä kajuutassa. Kirjan alussa Jari Saario kommentoi miten ”Veneen heiluminen aallokossa on terävää ja repivää liikettä puolelta toiselle. Se rasittaa selkää tosi paljon. Vähän kuin olisi ollut Linnanmäen laitteessa koko matkan”. Ajatuskin tekee pahaa, mutta tulee vastaan onneksi myös luonnon ihmeitä kuten öinen kohtaaminen nukkuvan sinivalaan kanssa.
Petteri Mattila on poikkeuksellisen taitava kuvittaja, jolta pieninkään yksityiskohta ei jää huomaamatta. Varsinkin värimaailma on Mattilalla hallussa: kiinnitin huomiota siihen, miten Mattila ei väritä merta samoilla väreillä kuvasta toiseen. Välillä meri myrskyää lyijynharmaana, välillä se on aurinkoisen turkoosi ja kaikkea siltä väliltä. Merellinen ympäristö ei toisin sanoen toista itseään, mikä varmasti on haaste tämäntyyppisessä kirjassa. Mietin tosin tällaisen valokuvatarkan kuvituksen kanssa, että visuaalista liioittelua tai huumoria voisi hyvin ottaa enemmänkin mukaan, olkoonkin että kyseessä on tietokirja. Pieni vilahdus tosin nähdään Loch Nessin hirviöstä, soutihan Saario Kaledonian kanavan kautta, jonka varrelta kuuluisa järvi löytyy.
Hieno kirja, joka taatusti aiheuttaa tuskan ja ihastuksen parahduksia aikuisessakin, suosittelen!