Kielon naapurissa asuu Matti-eno Kaito-kissansa kanssa. Matti on ollut kipeänä. Tauti on jo helpottanut, mutta tarvitsisi apua: kissa kaipaa leikittäjää. Tulisiko Kielo avuksi? Kielohan tulee mielellään, sillä Kaito-kissan kanssa leikkiminen on aina kivaa ja Kielo on siinä tosi hyvä.
Kielo ja Kaito-kissa on Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen Kielo-sarjan kolmas ja toistaiseksi viimeisin kirja. Suloiset kuvakirjat ovat yksinkertaisia, vähätekstisiä ja helppolukuisia. Varsinaista selkokirjallisuutta tämäkään kirja ei ole, mutta ei kyllä kaukana.
Kirjassa kuvataan hauskasti Kielon ja Kaito-kissan yhteisiä leikkejä. Siinä sivussa Kielo oppii uusia sanoja: mitä mahtavat tarkoittaa toipilas, lapikas ja potilas? Yksinkertaista läheisen auttamista esitetään myös hienosti: kissanleikitysavun lisäksi sairastavalle enolle viedään ruokaa.
Selkeää tekstiä kuvittavat Ruohosen selkeät ja lempeät kuvat. Kielo on aika ohimennen kuvattu sarjan ensimmäisessä osassa down-lapseksi; siitä ei tehdä tässäkään numeroa, mutta kuvituksesta se on luettavissa. Tällainen vaivihkainen monimuotoisuus on viehättävää.






