J. S. Meresmaan Lumola-sarja jäi edellisessä Sysivesi-osassaan sen verran pahasti kesken, että tätä viimeistä osaa on varmasti odotettu. Sarja kertoo 13-vuotiaasta Aaposta, joka muuttaa Mustakolun kylään eli isänsä kotipaikkakunnalle vanhempiensa eron jälkeen. Siellä Aapo joutuu tekemisiin Lumolan kartanon hirviöhoitolan kanssa, samalla kun hän kamppailee painajaistensa kanssa.
Trilogian päätösosassa tilanne on tietysti huipentunut uhkaavaksi. Hirviöt ovat näkymättömiä useimmille aikuisille, mutta Mustakolun kaivoksesta löytyvä erikoinen kivilaji uhkaa paljastaa hirviöiden salaisuudet. On selvää, että siitä ei seuraisi mitään hyvää. Aapolla on henkilökohtainen ongelma hirviöiden kanssa: pimeää luova hirviö pimikko tuntuu vainoavan Aapoa jatkuvasti ja olevan kuin kahleen lailla tähän kiinnitettynä. Jotenkin hirviö liittyy Aapon kuolleeseen vaariin, jolla muutenkin oli jotain omituista hirviöihin liittyvää tekeillä.
Kaikki tämä on tietysti todella jännittävää. Varjokahle on kokeneen kirjoittajan pätevää työtä ja hienosti etenevä kauhutrilogian loppuhuipennus. Tarina on juuri sopivasti pelottava alakouluikäisille kauhun ystäville. Kuten aiemmissakin osissa, Elina Äijälän kuvat antavat kirjalle lisätehoa ja välillä kuljettavat tarinaa sarjakuvan keinoin. Nyt kun trilogia on koossa, sitä on mukava suositella kaikille kauhutarinoista kiinnostuneille koululaisille ahmittavaksi.
Kustantamon viesti kirjasarjan kohderyhmästä on hivenen ristiriitainen: Karisto on antanut kirjalle nuortenkirjaluokituksen, mutta samalla suosittelee sitä 9–12-vuotiaille, jotka lasken vielä lastenkirjallisuuden puolelle. Sinne rajalle kirjat kuitenkin osuvat: jännittävät kauhujutut tekevät kirjasarjasta todennäköisesti houkuttelevan myös yläkouluikäisille, jotka kaipaavat koukuttavaa ja helppoa luettavaa.







