Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahdeksas elämä (Brilkalle) on järkälemäinen teos, sekä laajuudeltaan että sisällöltään. Kirja ilmestyi alun perin saksaksi vuonna 2014. Suomennos on jaettu kahteen osaan, joissa on yhteensä yli 1300 sivua. Nino Haratishvili on Georgiassa syntynyt, Saksassa asuva kirjailija ja teatteriohjaaja.
Kirja kertoo yhden suvun tarinan. Taustalla on Neuvostoliiton ja Venäjän historia, 1900-luvun keskeiset tapahtumat, kommunismin historia, kirjailijan sanoin ”punainen vuosisata”. Päähuomio on kuitenkin suvun tarinassa, Jazin perheessä, joka vaurastuu 1900-luvun alussa suvun salaisen suklaareseptin avulla. Suvun oma suklaa on vähän mystinen elementti, joka toistuu kirjassa aika ajoin. Suklaan nauttiminen tuo hetken huuman, mutta muuten yleensä epäonnea.
Kirja alkaa 2000-luvusta, kun Niza Jazi lähtee etsimään nuorta sisarentytärtään pitkin Eurooppaa. Samalla Niza alkaa kertoa suvun tarinaa Brilkalle, jotta Brilka ymmärtäisi, mistä hän tulee, kuka hän on.
Kaikilla suvun jäsenillä on unelmansa ja toiveensa, toisilla selkeät, toisilla hapuilevat. Kaikki joutuvat tavalla tai toisella pettymään tai mukautumaan. Suklaatehtailijan tytär Stasia haluaa tanssijaksi. Arki lasten ja vuosikausia poissaolevan miehen kanssa jyrää haaveet. Stasian siskon Christinen elämään vaikuttaa kohtalokkaasti Pieni Suuri mies, jonka oikean henkilöllisyyden historiansa tunteva lukija kyllä arvaa. (Ei, hän ei ole Isä Aurinkoinen, vaikka Stalin oli myös Georgiasta lähtöisin.) Stasian lapsista Kostja uskoo järjestelmään, pääsee huipulle, mutta ei sopeudu muuttuvaan maailmaan. Kostjan sisar Kitty valitsee aivan omanlaisensa tien. Enempää ei henkilöistä kannata kertoa, henkilöitä on melko paljon ja käänteitä riittää.
Kahdeksas elämä (Brilkalle) on eeppinen runsaudensarvi, kertomus kuudesta sukupolvesta, elämästä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa. Kirjan lopussa toki ollaan jo ”nykyisessä” Georgiassa. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu Tbilisiin tai muualle Georgiaan. Lukija pääsee myös Moskovaan, Leningradiin ja joihinkin Euroopan kaupunkeihin. Ympäristön kuvaus jää kuitenkin vähäiseksi, pääosassa ovat ihmiset historian myllerryksissä tai ihka omien demoniensa vietävinä. Kirjan keskeiset, vahvat henkilöt ovat naisia. He ovat eteenpäinvievä voima.
Vaikka kirja on järkäle – tai kaksi järkälettä – kerronta vetää mielestäni hyvin, kesken ei voi jättää. Välillä tulee mieleen, olisiko rönsyjä hieman voinut karsia… Muutama melko rankka, väkivaltainen kohtaus kirjassa on, mutta ne eivät vie liikaa tilaa. Kirjassa riittää draamaa, vauhtia, myös hieman romantiikkaa. Perheen sisäisiä jännitteitä ja ristiriitoja on huomattavan paljon. Suvun ja sen lähipiirin myötä kirjassa käsitellään myös elokuvantekoa, musiikkibisnestä, seksuaalivähemmistöjä, naisen asemaa… Kaiken yllä häälyy kommunistisen järjestelmän kylmä koura ja kaikenkattava korruptio. Georgian levottomuuksia ja tapahtumia itsenäistymisen (1991) jälkeen sivutaan myös.
Kahdeksas elämä (Brilkalle) oli vaikuttava lukukokemus. Suosittelen historian ja laajojen sukutarinoiden ystäville.
