Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Enää ei Valérie Perrin pääse yllättämään meikäläistä puun takaa kuten Vettä kukille -romaanin yhteydessä. Ehei, odotukseni olivat valmiiksi valtavan korkealla, kun tartuin Kolmikkoon. Ja Valérie Perrin lunastaa ne odotukset loistavasti: Kolmikko on aivan parhaita pitkään aikaan lukemiani romaaneja.
Adrien, Nina ja Étienne kohtaavat koulun pihalla syyskuussa 1986. He ovat 10-vuotiaita, juuri aloittamassa viidennen luokan, ja tuosta hetkestä alkaen he ovat erottamattomat. Varakas ja komea Étienne, postinkantaja-isoisänsä kasvattama taiteellinen Nina ja hiljainen outolintu Adrien ovat läheisempiä kuin sisarukset, kunnes elämä vähitellen tulee väliin ja heittelee heitä kutakin ennalta-arvaamattomiin suuntiin.
Valérie Perrin kertoo kolmikon tarinaa vähitellen lapsuudesta kohti lukion loppumisen aikaan sattunutta dramaattisten tapausten sarjaa, joka muutti kaiken. Samalla näkökulma on joulunajassa 2017, jolloin nyt nelikymppisen kolmikon tiet risteävät uudelleen. Se, mikä aikanaan jäi sanomatta, pitää nyt sanoa, tekemätön pitää tehdä. Perrinin kerronta on erittäin koukuttavaa: salaisuudet paljastuvat vähän kerrallaan, lopulta ne suurimmatkin. Tulevaa pystyy aavistelemaan, mutta aikajanaa edestakaisin sahaava rakenne pitää jännitteen mestarillisesti yllä.
Kolmikossa tosiaan tapahtuu paljon ja dramaattisia asioita. Se on toisaalta hyvin surullinen kirja, mutta toisaalta se on myös kirja selviämisestä, siitä kuinka asiat lopulta järjestyvät. Kolmikko tarjoaa aikakapselin 1970-luvun puolivälissä syntyneen burgundilaisen pikkukaupunkisukupolven sielunmaisemaan ja kasvuympäristöön: sen musiikkiin, ajanvietteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, ja siihen, miten haaveet muuttuvat todellisuudeksi, miten paikka maailmasta löytyy, jos on löytyäkseen.
Minulle Valérie Perrin on noussut yhdeksi suursuosikiksi. Kolmikko on hienon kirjailijan erittäin vahva romaani, jolle annan poikkeuksellisen painokkaan suosituksen.
