Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Matkanteon mielestä on kirjoittanut mainion filosofisen pienoiskirjan Emily Thomas. Kirjassa kysytään perustavanlaatuisia kysymyksiä muun muassa siitä, avartaako matkailu oikeasti maailmankuvaa, kuten kliseeksi on muodostunut?
Avartaa toki, jos on muutoinkin avara mieli. Mutta millä tavalla se avartaa, on jo ihan toinen juttu. Matkustelu ei ole ollut aikoinaan se ensimmäinen filosofien harrastus. Silti matkustaminen on tärkeää filosofeille ja filosofialle.
Myytin mukaan filosofit eivät matkusta. Myytille antaa voimaa Sokrates, joka ei koskaan astunut jalallaan Ateenan kaupunginmuurien ulkopuolelle, ja Kant, joka ei koskaan matkustanut kauemmas kuin sadanviidenkymmenen kilometrin päähän synnyinpaikastaan Königsbergistä.
Matkustaminen ei ole kiinnostanut edes yhden kirjan vertaa ajattelijoita. Nyt puute on korjattu tässä kirjassa. Filosofiasta kiinnostuneille kirja on hauska välipala.
Kaikesta huolimatta filosofit piittaavat matkustamisesta. ”Matkustavan filosofin” käsite on ikivanha. Starbon, ensimmäisen vuosisadan vaihteessa kirjoittanut maantieteilijä ja matkalainen sisällytti ”elämän tarkoitusta etsivät” niihin, jotka ovat tulleet riippuvaisiksi ”vuorilla vaeltamisesta”. Viisaimpia sankareita olivat ne, jotka kävivät monissa paikoissa.
Monet filosofit olivat koko ajan matkoilla. Descartes’sta tuli Thomasin mukaan jonkinlainen kulkuri taisteltuaan sitä ennen Itä-Euroopassa. Thomas Hobbes, John Locke ja Margaret Cavendish kiersivät Manner-Euroopassa poliittisina pakolaisina. Simone de Beauvoir käytti Kiinan-matkaansa kirjansa kirjoittamiseen. Francis Baconille matkustaminen tuotti ”hyvällä tavalla maailmanloppua”.
Matkustaminen on kietoutunut yhteen filosofian kanssa. Se esittää filosofisia kysymyksiä. Voiko tuntemattomien kansojen tapaaminen kertoa meille mitään ihmismielestä? Onko eettistä käydä Isolla valliriutalla, jos sen korallit ovat kuolemassa? Kuuluuko matkustaminen vain miehille? Tilan filosofia rohkaisi merenrantaturismia. Filosofiset ajatukset ylevästä saivat liikkeelle vuorikiipeilyä.
Matkustamista koskevaa filosofiaa ei ole olemassa vaikka pitäisi olla. On kuitenkin eräs kuuluisa filosofi, 1500-luvun tähti Michel de Montaigne, jonka Esseet ovat täynnä matkapohdiskeluja, viettihän hän vuosikausia kuljeskelemalla maailmalla. Hänen mukaansa matkustelu pakotti sielun alituisesti havainnoimaan ja omaksumaan uusia asioita.