Syvällä metsässä on Kasa. Kasa on milloin mitäkin: lehtiä ja risuja. Sen koko saattaa muuttua, ja Kasa on luonnonvoimien armoilla. Vaikka Kasa on hiljainen tarkkailija, ympäröivä metsä huomaa sen. Kettu leikkii Kasan kanssa piilosta, mikä jännittää Kasaa.
Hauska leikki kuitenkin loppuu sateeseen. Onneksi ketun pesäkolossa on kuivaa. Ukkosmyrsky kaataa pesäkolon päälle suuren kuusen. Kuusi kuolee osana luonnon kiertokulkua. Sen havunneulaset ruskettuvat ja putoavat. Samalla se tarjoaa kasvualustan uusille kasveille ja kodin monille kovakuoriaisille.
Kasa ja kuusi on seitsemäs Kasa-kirja. Näiden lisäksi Emilia Erfving on julkaissut muutamia ensikirjoja sekä yhden englanninkielisen teoksen. Erfvingin kuvitus on rikasta ja hahmokeskeistä. Värimaailma on todella mietitty. Esimerkiksi ukkosmyrskyn synkeä tunnelma saa lukijankin toivomaan suojaa sateelta.
Kasa on hahmona todella hyvä. Vaikka Kasa vain on, se muuttaa muotoaan ja vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa. Se näyttää lapselle, että pelkästään ympäristöään tarkkailemalla voi löytää tarinoita.
Elämän kiertokulku ja kuolema ovat vaikeita asioita lapselle opetettaviksi. Kasa ja kuusi lähestyy aihetta hyvin lempeästi. Kasan tunteet huomioidaan, ja puun kuolema näyttäytyy enemmän uuden elämän alkuna kuin päätepisteenä. Samalla luodaan vertaus kettujen elämiin.
Kasa ja kuusi on hyvä lastenkirja. Sitä voi suositella erityisesti lapsille, jotka ovat kohdanneet jonkin menetyksen.






