Vuonna 2015 ilmestyi Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama kuvakirja Koira nimeltään Kissa, joka kertoi Kissa-nimisestä koirasta ja tämän ystävästä puliukko Näädästä. Myöhemmin ystäväjoukko täydentyi kissalla nimeltään Koira ja tytöllä nimeltään Tiikeri. Kymmenen vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen ilmestyi tämä sarjan päätösosa, joka palkittiin vuonna 2025 parhaan lastenkirjan Finlandia-palkinnolla.
Aiemmasta poiketen Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän ei ole kuvakirja, vaan lastenromaani. Siinä on kuitenkin Elina Warstan mustavalkoinen kuvitus, eli aivan kuvatta ei tarvitse olla. Kirja tuo selkeän päätöksen ystävysten tarinalle, sillä se käsittelee kuolemaa. Kevät on koittanut, mutta Näätä kokee, että hänen on aika mennä. Vanha ei enää jaksa, ja on aika vetäytyä maailmasta.
Kissalle ja Koiralle ystävän poismeno ei tietenkään ole helppo asia. He eivät haluaisi luopua ystävästään. Näätä on kuitenkin viisas ja osaa asetella sanansa hyvin ja saa ystävänsä ymmärtämään, että kaikella on aikansa, mutta rakkaus ja muistot jäävät aina. Näädän poismenon jälkeen ystävysten on löydettävä itselleen uusi koti; nythän he ovat omistajaa vailla ja siten alttiita kovalle kohtelulle, joka kodittomia ja osattomia odottaa.
Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on runoilijan työtä; se on kauniisti kirjoitettu kirja, joka nykii tunteiden langoista ja herättää ajattelemaan surua, menetystä, rakkautta ja ystävyyttä. Kirjan kieli on koukeroista ja kohosteista, mutta sellaiseen tyyliin sarjan lukenut on tietysti tähän mennessä jo tottunut, vaikka romaanimuodossa se korostuukin kuvakirjaan verrattuna. Kaunis tämä teos joka tapauksessa on, ja tarjoaa monia liikuttavia hetkiä lukijalle. En myöskään ihmettele, miksi se on Finlandialla palkittu. Kirja on tyylikäs lopetus hienolle sarjalle.







