Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Juhlapitojen ruokalistalle päästäkseen kalan on yleensä oltava sekä maukas että näyttävän kokoinen, mutta poikkeuksiakin on: 1800-luvun Lontoossa oli muotia herkutella Thamesista pyydetyllä neulanpäämuikun kokoisella pikkusillillä (whitebait); pyyntiaikaan järjestettiin jopa erityisiä sillipäivällisiä.
Nichola Fletcherin kirjoittama Kaarle Suuren pöytäliina on nautinnollista luettavaa kaikille juhlapitojen, herkullisten ja erikoisten ruokien sekä mestarillisen keittiötaidon ystäville. Huomion keskipiste on kirjaimellisesti juhlapäivällisillä kautta historian.
Matkaa tehdään maailman ympäri aina Kiinaan asti. Kuvitus on myös juhlavaa, muun muassa Peter Brueghel vanhemman Laiskurien maa (1567). Juhliin kuuluu aina myös omituisuuksia, kuten luvussa ”Pariisilaisisännän makaaberit pidot” kerrotaan Grimod de La Reynièresta.
Saamme lukea myös japanilaisista teeseremonioista ja vegaaniruuista, Pyhän Hubertuksen yhdeksän ruokalajin hirvipeijaisista ja lordi Byronista sekä kuningas Midaan viimeisistä pidoista, joiden jäännöksistä eräs arkeologi ja kokki onnistuivat selvittämään menyyn.
Pääruokalajina näyttäisi olleen yrtein maustettu lihamuhennos, johon käytetty lammas oli paahdettu nuotiolla ennen luiden poistamista. Lihat oli haudutettu padassa, johon oli lisätty fenkolia, tähtianista sekä mahdollisesti jonkinlaista pippurin kaltaista yrttiä. Lihapataa oli jatkettu linssin tapaisilla palkokasvin siemenillä, ja liemenä oli käytetty hunajaa, viiniä ja oliiviöljyä.
Nimen kirja on saanut Kaarle Suuren pöytäliinasta, johon oli kudottu asbestikuituja. Kaarlella oli tapana hämmästyttää illallisvieraansa viskaamalla liina aterian jälkeen tuleen, jolloin murut ja tähteet paloivat ja kangas voitiin levittää takaisin pöydälle puhtaan valkoisena.
Kirjan kiinnostavin luku on ”Juhlapitojen kulta-aika: keskiaikaista mässäilyä”. Olemme jo tv-sarjoista ja elokuvista nähneet myöhäiskeskiajalle ja renessanssille 1100-luvun lopulta 1600-luvun lopulle tyypillisiä mahtavia syöminkejä, jotka ovat jättäneet meidät nautinnon suhteen nälkäisiksi.
Muhammad Ibn-Al-Hassan Al-Katib Al-Baghdadin mukaan nautinnot voitiin jakaa kuuteen luokkaan: äly, ruoka, juoma, vaatteet, sukupuolisuus sekä tuoksu ja ääni. Jaloin ja tärkein oli ruoka.
Juhlaruoka onkin historiallisen makumatkan tarjoavan kirjan suuri viehätys ja magneettinen vetovoima: kiehtovia makutarinoita historiassa ja mausta makuun. Fletcher kysyy myös vaikeita: puoltavatko juhlapidot vielä paikkaansa nykymaailmassa, vai onko suureellisen mässäilyn aika jo ohitse?