Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaikki valot sammuivat. Madonnan kuiskiessa kielillä vain päätyseinän korkea näyttöruuduista luotu fallinen asetelma sykki valoa ja mystistä värikieltä, se heijastui tilaa täyttävään hienojakoiseen usvaan, väreili tanssijoiden yllä kuin ukkostaivas. Paidaton lihaksikas deejii piti soittimiensa takana päällä vienoa liikettä vierellään valomies ledeistä hohtava kruunu päässä.
Pohjoismaiden suurimman homosivuston QX.fi:n Suomen päätoimittajana tunnetuksi tulleen Sami Montellin esikoisromaanin kuvaama homomaailma kukoistaa 1980-luvun puolivälistä alkaen. Kirja on fiktiivinen, mutta perustuu tositapahtumiin. Romaani piirtää tunnelmallista kuvaa homojen Helsingistä ja discomaailmasta. Kirjassa esiintyvät E-J., DJ JayJay, DJ Ippe, Timo ja DJ Edward perustuvat todellisiin henkilöihin, mutta heidän sanomansa tai ajattelemansa sekä käytöksensä ovat fiktiota. Kirja kuvaa estoitta homohimoa ja -erotiikkaa.
Cabaretin yöt kertoo neljän homo- ja bi-miehen ja heidän lähipiirinsä elämästä, toiveista ja haluista kolmella vuosikymmenellä. Yhteisenä tekijänä on Gay Club Cabaret, he kaikki saapuvat sinne yhtenä iltana heinäkuussa 1985. Montellin kirja on eräänlainen aikalaistodistus liikkuessaan todellisen historian, vaihtoehtohistorian, henkilöiden mahdollisten sisäisten todellisuuksien sekä lopulta lukijan itse täydentämän todellisuuden välillä. Kirja herättää lukijoissaan muistoja ja kysymyksiä.
Montell on tyytyväinen monen vuoden kirjoittamisprojektinsa lopputulokseen. Cabaretin yöt on erilainen tarina homo- ja bi-miehistä ajan virrassa. Se on Montellin mukaan tarina siitä mikä meitä homoja vie eteenpäin. ”Se on kertomus miehen seksuaalisuudesta. Se on tarina yökerhosta, miten näyttävät illat tehdään ja miten ne vietetään. Huumeet jätin kuitenkin pois, koska en niistä mitään tiedä.”
Suomessa on asukasmäärään verrattuna liian vähän tällaisia homojen kirjoittamia homokirjoja, joiden näkökulma homouteen vastaisi sitä himon täyttämää todellisuutta, mikä homojen keskuudessa homous on, se kun on piilossa näkyviltä keskivertoheterokatseilta. Usein homokirjat ovat Édouard Louisin tapaan rajuja itsetilityksiä- tai syytekirjelmiä homofobiselle ympäristölle, ja ne kiinnostavat koko laajaa HLBTQI-skeneä ”sateenkaaren unohdettuina säteinä” jossain arkistojen kätköissä vain tutkijoita varten. Siksi on tärkeää, että tällaisiakin kirjoja kirjoitetaan sille kaikkein unohdetuimmalle, homolle.