Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjasarjoissa, joissa pääsee kotiutumaan yhteisön tai suvun elämään, on sekin mukava piirre, että voi uumoilla toiveikkaasti ihmisen kasvua ja oppimista. Tällainen on Nelli Hietalan Lainalempeä, Sulkavaaran siskokset -sarjan kolmas osa.
Heidillä on tukahduttavasti huolehtivat vanhemmat, joten hän on iloinen, kun vastavalmistuneena kirjastoalan ammattilaisena pääsee pitämään huolta tätinsä asunnosta, sillä välin kun tämä matkailee Espanjassa. Sulkavaarassa asuvat lisäksi serkut Johanna ja Jessi, joihin pitää jossain määrin tutustua uudestaan.
Olisitko uskonut, että kirjastossa voi työskennellä ärsyttävää väkeä? Heidi ilahtuu, kun löytää paikkakunnan kirjaston, ja uutuushyllyssä on paljon sellaisia kirjoja, jotka isommilla paikkakunnalla ovat koko ajan menossa ja vain tuppaavat jäämään haaveiksi.
Ilahtuneena Heidi poimii kokonaisen kasan luettavaa ja jättää sen hetkeksi pöydän kulmalle. Vaan kuinkas käykään:
– Anteeksi, Heidi sanoi, – mutta minä aioin lainata tuon.
– Niinkö? mies kysyi, nappasi kirjan takaisin hyllystä ja ojensi sen Heidille.
Niinkö? Heidiä ärsytti.
Ei vaan, minulla vain on tapana pinota satunnaisesti valittuja kirjoja pieniin kasoihin ja sirotella kirjaston pöydille, jotta muut eivät löytäisi niitä.
– Minä aioin lainata ne muutkin.
Toisenlaista sydämentykytystä aiheutuu siitä, että Heidi pääsee tuuraamaan reissuun lähtevää serkkuaan kirkkokuoron esiintymisiin. Harjoituksiin mennessä sateesta pelastaa sykähdyttävänoloinen mies.
Heidi tutustuu myös reippaaseen Helmiin, joka on selvästi kyläillyt jo hänen tätinsä luona. Yläkaapin suklaavarastossa on onneksi jotain jäljellä. Heidihän ei niin korkealle ole kurkotellut, joten herkku on säästynyt naapurintyttöä varten.
Tyttö asuu herkullista kakkua leipovan isänsä kanssa. Kun Heidi menee palauttamaan kakkulautasta, yllätys on melkoinen. Ärsyttävissä ihmisissä on kummallisia hyviä puolia, tai sitten päinvastoin.
Vaan miten käykään, kun Heidin vanhemmat yllättävät tyttärensä ja yläkerran naapurimiehen hissistä? Kuka saa sanat suustaan, kuka mykistyy tykkänään? Pitääkö sanonta vanhasta koirasta ja uusista tempuista paikkansa?
