Kai Sadinmaa: 10 käskyä kirkolle

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kai Sadinmaa on helsinkiläinen vuonna 1964 syntynyt pappi, joka on kirjoittanut hyvin provokatorisen kirjan kirkosta ja kristinuskosta. Kirja on jaoteltu kymmeneksi käskyksi, mutta Sadinmaan käskyt ovat hyvin erilaisia kuin ne, jotka tunnemme Mooseksen laista ja Martti Lutherin katekismuksesta: 1. Älä valehtele Jeesuksesta. 2. Lopeta jäsenten kosiskelu. 3. Julista poliittista evankeliumia. 4. Lopeta sijoitusbisnes. 5. Lopeta rikkaiden suosiminen. 6. Älä kumarra valtaa. 7. Luovu tekopyhyydestä. 8. Luovu messusta ja muusta magiasta. 9. Anna homon rakastaa. 10. Älä tee Raamatusta Jumalaa.

Sadinmaa katsoo, että luterilainen kirkko on unohtanut täysin Jeesuksen opit ja siirtynyt valtaapitävien, rikkaiden ja muiden maan mahtavien rinnalle. Tässä suhteessa vain alkukirkko saa häneltä armoa, muuten koko länsimaisen kirkon historia on sortoa ja mammonan kumartamista. Sadinmaan näkemyksen mukaan evankeliumien Jeesus oli vallankumouksellinen radikaali, joka ei tullut tuomaan maan päälle uutta uskontoa, vaan repimään vanhat. Hän veljeili köyhien, halveksittujen, vammaisten, mielenvikaisten ja prostituoitujen kanssa eikä hänellä ollut ”sijaa, mihin päänsä kallistaisi” ­ toisin sanoen aito Jeesuksen oppi vastusti juuri sellaisia arvoja, joihin hänet on myöhemmin liitetty, eli kotia, uskontoa ja isänmaata.

Sadinmaa ruoskii kirjassaan kovin sanoin naispappeuden ja homoliittojen vastustajia ja muita fundamentalisteja. ”Raamattu on maailman vaarallisin kirja”, hän kirjoittaa ­ ”sen kannessa pitäisi lukea tulipunaisin kirjaimin: varo!” Käsittääkseni Sadinmaa ei kuitenkaan yritä repiä sinänsä alas Raamatun asemaa, mutta syyttää juuri sen fundamentalistisesta tulkinnasta; silloinhan pitäisi hyväksyä Vanhan testamentin yletön väkivalta, orjuus ja Uuden testamentin antisemitismi sekä naisten ja lasten sortaminen.

10 käskyä kirkolle on joka tapauksessa mielestäni hyvin virkistävä kirja, vaikkei aivan kaikesta olisikaan samaa mieltä kirjailijan kanssa. Kyllähän luterilaisen kirkon jatkuvasti vähenevä jäsenmäärä antaa ymmärtää, että kritiikille on sijansa.

3 kommenttia

  1. Lukeeko täällä joku minun kirjalistaani? Taas arvostelu kirjasta, joka odottaa vuoroaan luettavat -pinossa. 😉

  2. Minäkin luin muutama viikko sitten ja mietin, miten vinkkaisin. Hyvä, että Tuija ehti asialle. Tämä on hyviä ja tärkeitä ajatuksia sisältävä kirja, jonka lukemista ei-kristitynkin kannattaa harkita.

  3. Lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä kirja, suosittelen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *