Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Odottaminen on vain yksi, joskin varsin lievä, etsimisen muoto,
Tämä Äären takakanteenkin nostettu säe luonnehtii hyvin Atte Koskisen uuden runoteoksen sävyä. Kokoelman ensimmäinen osa näyttää poesialaiselta ja sisältää tällaisia vähän aforistisia huomioita odottamisen ja pysähtymisen ääreltä. Täyttä pysähdystä näissä säkeissä ei kuitenkaan ole; jokainen loppuu pilkkuun.
Pysähtyminen, päätös ja paluu. Siinä Äären rakennuspalikat. Muistaminen nousee toistuvaksi teemaksi; “muisti painuu hänessä kuin katse tai saviruukun sirpale,”. Muistin vastapainona on unohdus, ja paljon on kyse myös merkityksen syntymisestä, valintojen tekemisestä.
Koskisen esikoiskokoelma Silmittömyys oli tyyliltään samansuuntainen ja puhui rakkaudesta ja ihmisten välisestä etäisyydestä viehättävällä tavalla; pidin siitä kovasti. Tätä toisinkoista voi vallan mainiosti pitää onnistumisena, vaikka aihe ei ehkä aivan yhtä paljon puhutellutkaan kuin esikoisessa. Jotain kiinnostavaa tässäkin kuitenkin on, ja pidän noista lauseenpäättävistä pilkuista, joita teos on täynnä. Mikä jää kesken, ja mihin se jatkuu?
Hän etsii päivää joka muistissa kaunis ja teoista täysi, etsii jälkiä itsestä hauraan, seuraa, takoo hitaudesta uudenlaista kirkkautta, kysyy mille ilo on vertaus, mille rakkaus,
