Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heti alkajaisiksi täytyy hieman nolona tunnustaa, että nimenä Heljä Liukko-Sundström ei ollut minulle ennestään tuttu, siitäkään huolimatta että olen nähnyt hänen töitään useat kerran siinä missä varmaan kaikki muutkin suomalaiset, ja jopa omistan hänen suunnittelemiaan mukeja!
Marjo Tiirikan kirjoittama komean näköinen elämäkerta veti kuitenkin katseen puoleensa ja tässä sitä ollaan, tietämättömyydestä kertaheitolla parannettuna; kyseessähän on nimittäin yksi Suomen eturivin keramiikkataiteilijoista ja Arabian pitkäaikaisin taiteilija.
Eriyisesti keramiikkatauluistaan tunnetulla Heljä Liukko-Sundströmillä on kyky yhdistää tarinankerrontaa ja inhimillistä lämpöä teoksiinsa, ei suinkaan mikään itsestään selvä yhdistelmä, kun puhutaan keramiikasta. Kokeilunhaluinen ja tuottelias taiteilija on elämänsä aikana suunnitellut hämmästyttävän laajalla skaalalla uniikkireliefejä, veistoksia, nukkeja, astioita, kirjoittanut ja kuvittanut lasten kirjoja ja vaikka mitä.
Elämäkerta ei kuitenkaan kerro pelkästään Heljän tarinaa, sillä suuressa osassa on myös Arabian tehtaan tarina. Kun Heljä nuorena vastavalmistuneena keraamikkona sai vakityön Arabian tehtaan taideosastolta, sai hän tilaisuuden, josta harva taiteilija uskaltaa edes unelmoida. Taideosastolla taiteilijoilla oli vapaat kädet toteuttaa ideoitaan ilman kaupallisia paineita, vieläpä kuukausipalkalla.
Liiketaloudellisesti taideosasto oli kannattamaton, mutta Arabia ymmärsi sen olevan se perusta, jonka päällä Arabia seisoi ja jota ilman Arabia olisi ollut kuin “mikä tahansa tavallinen lautastehdas”. Tässäpä sellaista näkemystä, jota nykymaailmakin toisinaan kaipaisi.
Taideosastolla työskenteli monia tunnettuja nimiä ja suuria persoonallisuuksia kuten Birger Kaipiainen, Toini Muona ja Rut Bryk muutamia mainitakseni. Tiirikka kuvailee taideosastoa ja sen elämää niin elävästi, että lukijana suorastaan harmistuu, kun muistaa, että vanhaa Arabian taideosastoa ja koko Arabian tehdasta ei enää ole.
Lohduttautua voi kuitenkin sillä, että vaikka Arabian taideosasto on sinänsä jo historiaa, sen toimintaa jatkaa yhä tänäkin päivänä samoissa tiloissa Arabian Taideosastoyhdistys, joka perustettiin vaalimaan Arabian kulttuuriperintöä. Heljä Liukko-Sundström ja kahdeksan muuta taiteilijaa tekevät Arabian yhdeksännessä kerroksessa siis edelleen keramiikkaa.
Kauniisti ja elävästi kirjoitettu kirja on saanut arvoisensa ulkoasun, sillä runsaasti kuvitettu taitto on erittäin tyylikäs. Tällaisen elämäkerran jokainen taiteilija ansaitsee, ajattelee optimisti. Kirja on pakkohankinta kaikille Heljän taiteen ystäville, mutta kyllähän tästä nautti suunnattomasti tällainen ummikkokin, joten ei muuta kuin suunta kirjahyllylle!