Kari Kovalainen: Armoton taivas

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Betoniseinät tuntuvat kallistuvan Ollin ympärillä. Hän ei ole vieläkään löytänyt paikkaa elämässään; hän on juonut, tapellut ja näkee jatkuvasti painajaisia. Ansa on huolissaan, terapeutti ei ymmärrä, mistä Olli puhuu. Olli istuu paikallisessa ja löytää kaltaisiaan, joiden kanssa edes keskustella. Hetken. Silti hän pakenee kaikkea, mikä olisi hänelle hyväksi. Hän on yrittänyt kirjoittaa jo pitkään, mutta siitäkään ei tunnu täällä tulevan mitään! Hän ei tunne tässä maailmassa oikeasti ketään, vähiten omaa itseään. Lopulta hän päättää jättää taakseen kaiken, koko kaupungin.

Olli lähtee etsimään lapsuudenystäväänsä Mikkoa, joka on hävinnyt Lappiin. Kukaan ei oikein tiedä minne, hänet on ehkä nähty kerran, pari, vuodessa. Missä hän asuu – siitä ei ole kenelläkään tietoa. Lapsina pojat olivat parhaat ystävät, veriveljet, Geronimo ja Juh, viimeiset apassit. Molemmat näkivät väkivaltaa kotonaan ja hakivat turvaa toisistaan, mielikuvituksesta ja metsästä.

Olli lähtee Lapin erämaihin löytääkseen Mikon, mukaan lyöttäytyy yksisilmäinen koira. Uskollinen Silmäpuoli, kojootti… Mies tarpoo läpi soiden ja kitukasvuisten metsien, etsii elämän merkkejä. Mikko on taitava kulkemaan jättämättä jälkiä ja näkösällä, mutta kammi löytyy. Kaverukset syövät salakaadettua hirveä ja jutustelevat. Mikko, karvainen turjake, erämaan yksinäinen on ilmeisesti löytänyt jonkinlaisen rauhan. Tapaamisen jälkeen Olli palaa kaupunkiin, tapaa äitinsä pitkästä aikaa sekä naisen, joka ei ole Ansa. Tuntuu kuin jonkinlainen rauha olisi laskeutumassa mieleen ja painajaisetkin ovat ehkä katoamassa. Paransiko erämaa vai saiko hän vain negatiivisen energiansa purettua?

Tekijältä hienosti kuvattu eräkirja, joka käsittelee väkivaltaa ja vapautta. Ystävyyttä, perheen sisäisiä ongelmia ja pienen ihmisen selviytymiskeinoja kaiken keskellä. Luonnonkuvaus on realistista ja melkein tuntee saappaan uppoavan suohon ja suopursun väkevän lemahduksen nenässään. Romaani, joka yhdistää lapsuuden ja aikuisuuden, kaupungin ja erämaat varsin poikkeavalla tavalla, samalla realistisesti ja jättäen osan lukijan omien päätelmien varaan. Kirja, jota ei voi jättää kesken, vaikka siltä ei ehkä ensin tuntuisikaan!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Eksyin sivullesi etsiessäni linkkiä omaan tekstiini. Tämä oli realistinen kuvaus kulkijasta, joka on kulkenut muitakin kuin asfaltin siloteltuja polkuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *