Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bix Beiderbecke (1903–1931) on jäänyt historiaan varhaisena jazz-ilmaisun pioneerina. Musiikillisesta menestyksestä huolimatta Bixin elämä oli enimmäkseen traaginen. Vanhemmat, erityisesti Bixin tuomitseva isä, eivät lainkaan ymmärtäneet Bixin vetoa musiikilliselle uralle. Ehkäpä vielä suurempi ongelma tälle vaiteliaalle miehelle oli kuitenkin kyvyttömyys ilmaista itseään muuta kuin musiikin kautta. Suru ja ahdistus purkautui yhä enemmän pullon kautta, ja Bix Beiderbecke kuoli lopulta alkoholismiin vain 28-vuotiaana.
Scott Chantlerin sarjakuva Bix on omalaatuinen elämäkerta Bixin elämästä. Vai pitäisiköhän tätä sarjakuvaa kutsua pikemminkin jonkinlaiseksi tarinalliseksi tulkinnaksi Bixin elämästä, sillä kuten Chantler esipuheessaan sanoo, Bixin elämän yksityiskohdat ovat monilta osin kiistanalaisia, eivätkä edes elämäkerturit ja Bixin sukulaiset meinaa löytää niistä yhteisymmärrystä.
Chantlerin Bix ei siis jumitu yksityiskohtiin, vaan seuraa miehen elämän tarinan suuria linjoja. Kuten aikaisemmin mainitsin, Bix ei ollut tunnettu puheliaana miehenä ja tässä sarjakuvassa se korostuu hauskalla tavalla, sillä sarjakuva on melkein kauttaaltaan mykkä. Ainoastaan naisystävänsä Ruth Shaffnerin kanssa Bix avautuu. Yhdessä sarjakuvan harvoissa dialogeissa Bix kertoo miten Ruth on ainoa ihminen, jolle hän voi todella puhua. Kun suhde menee mönkään, on hiljaisuus sen jälkeen sitäkin painostavampaa; se ei ole enää pelkästään hauska kerronnallinen keino, vaan tässä vaiheessa se symbolisoi entistä selvemmin Bixin kyvyttömyyttä luoda suhdetta ympäristöönsä.
Toinen kerronnallisesti mielenkiintoinen ratkaisu on sarjakuvan ruutusommittelu. Ruudut on jaoteltu jokaiselle sivulle ikään kuin yhden rivin stripiksi, jättäen loput sivuista tyhjäksi. Ratkaisu näyttää ensin omituiselta ja tilaa hukkaavalta mutta sillä on tietty tarkoitus. Bixin elämä etenee kuin monotoninen raiteilla kulkeva juna, paitsi silloin kun hän pääsee soittimen äärelle. Silloin ruudut alkavat elämään kuin pianon koskettimet konsanaan, ja Bixin maailma syttyy eloon. Ympäri sivua tanssahtelevat ruudut eivät tee pelkästään Bixin tunnetiloja selväksi, vaan musiikin olemus ja merkitys avautuu myös lukijalle aivan uudella tavalla. Kun luin sarjakuvan ensimmäisen kerran, kiinnitin enimmäkseen huomiota sarjakuvan visuaaliseen puoleen, mikä kieltämättä onkin hienoa katsottavaa. Toisella kerralla luin sarjakuvan kiinnittämällä huomiota vain itse ruutujen sijoitteluun, ja se kannatti. Tietyt kohtaukset avautuvat aivan uudella tavalla tarkkaavaiselle lukijalle.
Bix on visuaaliselta tarinankerronnaltaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen sarjakuva. Silti, ensituntumani oli harmistus, että sarjakuvan lopulta lukee niin nopeasti. Bixin elämässä oli lukuisia yksityiskohtia joihin tässä sarjakuvassa ei lainkaan puututa. Toisella lukukerralla mielipiteeni kuitenkin muuttui. Sarjakuva ei pyri kertomaan tavanomaista elämäkertaa, vaan se keskittyy tarkastelemaan päähenkilöään muutamasta tarkasti valitusta näkökulmasta. Se on ihan perusteltu ratkaisu, varsinkin kun Chantler tavoittaa Bixin elämän irrallisuuden ja musiikillisen ilmaisukyvyn niin hienosti. Kaiken kaikkiaan hyvin erikoinen sarjakuva, johon ehdottomasti kannattaa tutustua.
