Lauren Oliver: Delirium : rakkaus on harhaa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Myönnän, että tartuin tähän opukseen melko pienin odotuksin. Nimi ei ole kovin kuvaava ja odotin aikalailla erilaista kirjaa. Erittäin miellyttävä yllätys, tämähän on suhteellisen mainio trilogian aloitus.

Tulevaisuuden yhteiskunta vaikuttaa lähinnä dystopialta, jossa yksilön valinnat ovat tiukasti kontrolloituja, esimerkiksi harrastukset ja koulutus ovat säänneltyjä etukäteen. Energiaa säännöstellään ja rakkaus, amor deliria nervosa, on julistettu pandemian tapaiseksi vakavaksi sairaudeksi.

Vaikutusten eliminoimiseksi on jo pitkään toteutettu erästä aivokirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että naiset täysi-ikäisinä joutuvat osallistumaan. Tätä ennen järjestetään vielä tutkintatilaisuus, jossa on pystyttävä myös vakuuttamaan haastattelijat omasta yhteiskuntakelpoisuudestaan. Sen jälkeen tuhoisat ääritunteet tasataan ja uusi, harmonisempi yhteiskunta tarjoaa kaikille samanlaiset mainiot lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen. SHHH (Suojeluksen, hyvinvoinnin ja hyvänolon hakuteos) kertoo kaiken tarpeellisen jokaiselle, sekä nuorelle että aikuiselle.

Toimenpiteen jälkeen jokainen saa listan, johon on merkitty suositukset tuleviksi kumppaneiksi – vaihtoehtoja saattaa olla tarjolla jopa neljä! Sopivia ja ennakkoon tarkistettuja toki kaikki. Näihin onnekkaisiin kuuluu myös Lenan sisar, joka aikoinaan pyrki kapinoimaan tavallaan, mutta on nyt todella mukavan, mutta melko mielikuvituksettoman miehen onnekas vaimo.

Kertomuksen alussa vuoroaan toimenpiteeseen odottaa 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan menettänyt äitinsä tartunnalle, tämä kertoman mukaan menehtyi sairauden seurauksena. Hän asuukin tätinsä luona ja on vaihtanut sukunimensä hirveän häpeän takia. Hän on nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja toivottavasti siis oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, noin kolmen kuukauden päästä vaara on hänen kohdaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä Lenan pitäisi välttää.

Poika on kuitenkin hauskaa seuraa ja mielenkiintoinen poikkeus muista tuttavista ja he alkavatkin pitää yhtä yhä enemmän. Salaiset bileet lähellä rajaa sijaitsevissa autioissa paikoissa, musiikki ja muiden nuorten seura ovat hiukan pelottavia, mutta houkuttelevat Lenaa. Ja poika, Alex, joka väittää, että kaupunkiin on soluttautunut useita infektion kantajia, siis sairaita, jopa johtaviin asemiin! Onko vastarintaliike siis totta? Asuuko joutomaalla, Korvessa, oikeasti ihmisiä? Infektion kantajia, sairaita ja invalideja kaikki? Läpi Yhdysvaltojen ulottuvassa Korvessa, joka ympäröi myös Portlandia… Tottakai tässä käy vanhanaikaisesti eli Lena oppii totisesti tietämään, mitä rakkaus voi olla!

Jos tästä jokin tulee mieleen, ehkä hiukkasen Nälkäpeli-trilogia, lähinnä yhteiskunnan valvonnan ja totalitarismin muodossa. Muutoin tämä ensimmäinen osa on ainakin paljon rauhallisempi eikä niin väkivaltainen. Yhteiskunnan valvontakin on — ainakin näennäisesti — hyvin huomaamatonta. Vain alle 18-vuotiaiden ulkonaliikkumiskielto, vain kaupungin suojaksi asennettu sähköaita ja vartiointi (ketäkähän vastaan?) sekä muutama muu käytännön toimenpide. Aivojen käsittelemisen lisäksi, tietysti. Valvonnan laajuus ja monet muut asiat käyvät Lenallekin selväksi vasta pikkuhiljaa, tilanteiden alkaessa vyöryä hallitsemattomasti.

Scifiksi ja nuortenkirjaksi tämä ainakin on luokiteltu. Itse en luokittelisi tätä kummaksikaan: pelkkää scifiä tämä ei toki ole eikä myöskään pelkästään nuorille tarkoitettua kirjallisuutta. Odotan jatkoa, koska tästä sai oikeastaan vain esimakua siitä, miten tutkia sopeutumiskyvyn rajoja maailmassa, jossa yksilö on yksinäisempi kuin koskaan ja rikoksista pahin on rakastuminen. Tietysti kirja vielä taatusti jää kohtaan, johon vain odottaa jonkinlaista jatkoa – Lenan itsensä vuoksi.

Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tulevaisuuden yhteiskuntien kehittymisestä, valvonnasta, mieltenhallinnasta, erilaisista mahdollisuuksista toimia, nuorison itsepäisyydestä auktoriteetteja vastaan sekä toki – rakkaudesta!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Mielestäni kirja oli erittäin hyvä. Minäkään en tarttunut kirjaan kovin ajatuksin, mutta se oli erittäin hyvä. Luin kirjan siis esin ja sitten luin arvosteluja. Nuorille kirja sopii mielestäni mainiosti. Siis nuorille ketkä ovat kiinnostuneita dystopiasta ja tykkäävät lukea rakkauskirjoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *