Dmitri Šostakovitš ja Solomon Volkov (toim.): Dmitri Šostakovitšin muistelmat

Osta kirja itsellesi

Dmitri Šostakovitš (1906–1975) on viime vuosisadan merkittävimpiä klassisen musiikin säveltäjiä. Hänen laaja tuotantonsa kattaa 15 sinfoniaa, jousikvartettoja, konserttoja, opperoita, baletteja, elokuvamusiikkia ja paljon muuta. Elinaikanaan häntä pidettiin kuuliaisena neuvostokansalaisena, mutta hänen julkikuvansa muuttui suuresti Solomon Volkovin toimittaman postuumin muistelmateoksen myötä. Dmitri Šostakovitšin muistelmat julkaistiin englanniksi vuonna 1979 melkoisen kohun saattelemana. Seppo Heikinheimo käänsi teoksen suomeksi tuoreeltaan.

Ikääntyvä ja sairasteleva Šostakovitš saneli muistelmansa nuorelle Volkoville 1970-luvun alussa. Šostakovitšin tarkoituksena ei ollut kertoa itsestään, vaan ihmisistä ympärillään. Alusta asti oli selvää, ettei teosta voitu julkaista säveltäjän elinaikana, sen verran ”vääriä” olivat hänen esittämänsä mielipiteet, anekdootit ja henkilöluonnehdinnat. Oikeastaan kukaan muu kuin Šostakovitš itse ei saa puhtaita papereita; konservatorion rehtorina toimineeseen Aleksandr Glazunoviin sekä säveltäjä Modest Musorgskiin Šostakovitš suhtautuu melko suopeasti. Kaikki muut säveltäjäkollegat sävelsivät huonoa musiikkia tai olivat muuten moukkamaisia.

Mutta Dmitri Šostakovitšin muistelmien varsinainen tulenarkuus johtuu suhtautumisesta kommunistisen puolueen vallanpitäjiin, Staliniin etunenässä. Šostakovitš ei säästele yhtään eikä mitään: hän osoittaa suoraan sormella murhaajia ja heidän hännystelijöitään. Šostakovitšin elämä muuttui yhdessä yössä vuonna 1936, kun Pravda julkaisi artikkelin, jossa Šostakovitšin ooppera tyrmättiin täydellisesti. Artikkelin oli kirjoittanut suurella todennäköisyydellä Stalin itse. Tästä alkaen, aina kuolemaansa saakka, Šostakovitš eli jatkuvassa kuolemanpelossa. Tätä taustaa vasten hänen suhtautumisensa ymmärtää – kuten myös sen, miksi hänen tekonsa olivat kovasti vallanpitäjiä myötäileviä. Muistelmien viiteluettelossa mainittujen henkilöiden, niin kulttuuriväen kuin poliitikkojenkin, kuolinvuodet ovat karua luettavaa. Kuinka moni kuolikaan Stalinin vainoissa? Šostakovitš halusi elää.

Dmitri Šostakovitšin muistelmien autenttisuudesta on kiistelty laajasti, eikä lopullista totuutta kai tiedä kukaan muu kuin ennen teoksen julkaisua länteen loikannut Solomon Volkov. Teksti on melko sekavaa ja vapaasti assosioivaa, paikoin hankalasti tai ainakin raskaasti seurattavaa (jos kohta oman kosketuspintani ohuus Neuvostoliiton aikaan vaikuttanee myös). Mutta ehkä Dmitri Šostakovitšin muistelmat silti on vielä nykyäänkin suositeltava lukukokemus.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.