Tarja Lappalainen ja Martti Turtola: Stalinin tappamat : Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö

Osta kirja itsellesi

Nälänhätä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja myöhemmin poliittinen tilanne (punaisten pakeneminen) 1900-luvun alkupuoliskolla ajoivat suomalaisia Muurmannin seuduille, Jäämeren rantamille. Hengen säilymisestä kummassakin tapauksessa oli kysymys.

Pohjoisessa – Kuolan niemimaalla, Tuulomassa, Uurassa, Petsamossa – etupäässä Muurmannin rannoilla, asui lopulta viitisentuhatta ahkeraa ja sisukasta suomalaista, joiden kohtaloksi koitui täydellinen tuho, kun Stalin – ’ihmiskunnan suurin nero’, kuten neuvostopropaganda väitti – pisti toimeksi.

Hengissä säilymisen vuoksi Kuolaan oltiin tultu, nyt se oli taas katkolla. Seurasi vaino, joka johti teloituksiin ja suomalaisten karkotukseen, kaikki henkensä säilyttäneet siirrettiin Karjalaan ja sieltä Arkangelin metsiin, missä elossa säilyminen oli epätodennäköistä. Jo menomatka sen näytti:

”Arkangeliin meidät siirrettiin tarkoituksella kuolemaan nälkään. Useat kuolivat jo menomatkan aikana nälkään ja erilaisiin sairauksiin. – – – Junan seisoessa paikallaan asuimme yhtäjaksoisesti viikkoja tarkasti vartioiduilla rautatieasemilla ja me evakot saimme elantomme kaikenlaisista jätteistä, madoista ja eläinten raadoista, koirista, kissoista ja maasta löydetyistä mädäntyneistä perunoista.”

Karu oli suomalaisten kohtalo.

Tarja Lappalainen on haastatellut muutamia tuossa mankelissa hengissä selvinneitä sekä saanut luettavakseen säilyneitä kirjeitä. Niistä Lappalainen on koonnut Stalinin tappamat -kirjan, dokumentin suomalaisten elämästä ja kohtaloista rajan takana Jäämeren rannoilla.

Sven Lokka, Unto Kemppainen ja amerikansuomalainen Orvo Björninen tilittävät kirjoittajalle elämäänsä Suomeen päästyään. Sven Lokka sai kirjepinon haltuunsa Tyyne Mantereelta, jonka autenttiset kirjeet elämästä Muurmannissa ovat kirjan keskeinen sisältö. Kerrottavaa piisaa.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensin tietokirjailija Lappalainen kirjoittaa ihmisten arjesta ja henkilöhistoriasta, lopuksi professori Martti Turtola kertoo sotahistorialliset faktat noilta arktisilta sota-alueilta Kuolassa Jäämeren rannoilla.

On se historia veristä. Ei voi muuta lukijana taas yhden kerran huokailla, miten yksi ihminen pystyy tapattamaan satojatuhansia, miljoonia ihmisiä oman maansa alueella milloin minkäkin syyn takia ja milloin minkäkin aatteen vuoksi. Edellinen suuri huokaus pääsi Applebaumin Stalinin aiheuttamaa Ukrainan Punaista nälkää lukiessa.

Loputon on pahantekijöiden jono. Onneksi näistä kirjoitetaan, tiedä vaikka ihmiskunta joskus viisastuisi.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Luin juuri tämän kirjan, oli kyllä hyvä ja jälleen kerran pysäyttävää luettavaa.

  2. Ja sitten joku historiaton väittää ettei holokausteja sun muita kauheuksia ole olemassa ollutkaan!
    Oisko pelkästä lukuhaluttomuudesta vai -taidottomuudesta kyse?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.