Ranskalainen kirjallisuus ilahduttaa usein minimalistisuudellaan. Pienissä kirjoissa ja novelleissa voi olla niin monta katkeransuloista tai kammottavan hauskaa hetkeä.
Edmond Ganglion ja poika on pieni kirja pienestä kylästä, jossa on enää mainio kahvila, jos tykkää luumuviinasta, sekä hautaustoimisto. Oi niitä aikoja, kun ihmisiä kuoli enemmän kuin omaan tarpeeseen, mutta nyt Ganglion kituuttelee velkakierteessä. Poikaakaan ei koskaan tullut. Onneksi joskus onni potkaisee, kun joku muu potkaisee tyhjää – tai sitten ei.
Kirja saa aiheesta huolimatta hymyilemään ja myhäilemään; muutaman kerran mietti lukiko nyt aivan oikein.