Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ehtoolehdon pakolaiset on itsenäinen jatko-osa Minna Lindgrenin romaanille Kuolema Ehtoolehdossa. Ehtoolehto on helsinkiläinen palvelutalo, jossa jälleen kerran tapahtuu kummia. Ehtoolehto on nimittäin pistetty remonttiin ja kerralla ihan kunnolla. Alunperin remontin piti olla pieni, mutta jostain kumman syystä remontti vain paisuu ja paisuu ja sen takana oleva firma alkaa herättää asukkaissa koko ajan lisää epäilyksiä.
Kun remontti sen kuin kasvaa ja seiniäkin aletaan purkamaan, ottavat Ehtoolehdon asukkaat Irma, Siiri ja Anna-Liisa kumppaneineen jalat alleen ja päättävät muuttaa kommuuniin. Kommuunin isäntänä toimii Anna-Liisan sydämenvalittu suurlähettiläs-Onni. Uuteen asuntoon pääsee mukaan myös Margit, joka käy päivittäin toisessa vanhainkodissa hoitamassa miestänsä Einoa.
Kokonaan uusi kaupunginosa ja sen hienostunut asunto, saavat mummoihin ja suurlähettilääseen uudenlaista virtaa. Pientä ihmetystä uudessa asunnossa aiheuttavat makuuhuoneiden pyöreät sängyt, valtava pesutila ja mitä erikoisemmat uudet nykyajan laitteet televisiosta keittiövälineisiin. Irma ja Siiri jatkavat edelleen raitiovaunuilla ajeluaan ympäri Helsinkiä. Kauppahallissa ollessaan he tapaavat maahanmuuttaja Muhiksen, jonka kanssa he jakavat kaikenlaisia reseptejä, joita mummot sitten innostuvat kokeilemaan.
“Minä en voi ymmärtää, miksi Anna-Liisaa makuutettiin kolme viikkoa sairaalassa ja lääkittiin kymmenillä lääkkeillä, juoksutettiin tutkimuksissa, vaikka yksi antibioottikuuri olisi ratkaissut kaikki vaivat.”
Vaikka elämä kommuunissa kuulostaa olevan välillä koomista ja mukavaa, kaipuu Ehtoolehtoon on vähän jokaisella. Anna-Liisa sairastuu vakavasti ja mummot saavat opetella kotihoidon toimintatapoja ja sen myötä tapahtuvia kommelluksia. Kuolemaltakaan ei tässä kirjassa vältytä, onhan kyseessä kuitenkin vanhoja ihmisiä..
“Tunnin kuluttua hän pitkästyi ja yritti saada television auki. Pitkään taisteltuaan hän sai yhden viidestä kaukosäätimestä avaamaan television ja pelästyi. Kapistus huusi äänekkäästi ja jättiläismäisellä ruudulla oli menossa väkivaltaa ja seksiä tihkuva musiikkivideo.”
Tarina itsessään on hieman koominen, mutta siihen on piiloteltu hyvin todellisuuttakin vastaavia asioita, tosin hieman kärjistetysti. Tarina käsittelee myös eutanasiaa ja kotihoidon nykyistä tilaa maassamme. Tarina loppuu hieman töksähtäen, itse olisin halunnut tietää vielä vähän enemmän. Toivottavasti Irmasta, Siiristä ja kumppaneista kuullaan vielä lisää! “Döden, döden, döden..”