Joyce Carol Oates: Elämäni rottana

Osta kirja itsellesi

Onpa ihanaa lukea pitkästä aikaa kirja, joka tarjoaa elämyksen. Ei nyt ehkä sitä nuoruusaikojen Elämystä isolla E:llä, mutta hyvän lukukokemuksen yhtä kaikki. Itse asiassa kaikkien näiden lukemieni Elämysten jälkeen olen vähän kyllästynyt sellaisiin riipaiseviin tarinoihin, joita kirjastot ovat täynnänsä, mutta ihan sellainen ei tämä Oatesin kirja ollutkaan.

Olen aina pitänyt Joyce Carol Oatesin kirjoista. Ja vaikka – näitä vähän epähienoja tunnustuksia jatkaakseni – Marilyn Monroen elämä ei ole niin kovin minua kiinnostanutkaan, oli hänen tarinaansa fiktiivisesti käsittelevä Blondi merkillisen koskettava kirja, samoin vieläkin löyhemmin todelliseen henkilöön eli lapsimissi JonBenet Ramsayhin perustuva Sisareni, rakkaani, ehkä vieläkin tärkeämpi minulle. Elämäni rottana ei ole ulkoisesti näiden kaltainen tiiliskivi, eikä se ainakaan omien melko vähäisten tietojeni mukaan ole saanut syntyäänkään todellisen tapahtumaketjun perusteella.

Violet Rue Kerrigan on ison sisarusparven nuorimmainen, mutta hänen elämänsä rakastettuna pikkusiskona murtuu, kun hän näkee kahden veljensä tekevän väkivaltaisen surmatyön. Kertoako vai ei? Lopulta Violet taipuu totuuden puolelle, mutta sen jälkeen mikään ei enää palaa entiselleen. Hän joutuu ilmeisestikin lopun elämäänsä pakoilemaan koko perhettään; kukaan ei ymmärrä hänen tekoaan. Omille veljille on oltava lojaali kaikissa tapauksissa.

Kirja kertoo sitten Violetin konkreettisesta ja henkisestä pakomatkasta ja niistä ihmisistä, joita hän matkallaan kohtaa. Oikea rakkauskin löytyy erikoiselta taholta vastenmielisten hyväksikäyttöjen jälkeen ja antaa Violetille suurta lohtua ja mahdollisuuden katsoa kohti uutta. Mutta Oates antaa lukijan jotenkin ymmärtää, että veri on lopulta vettä sakeampaa. Vai onko? Ehkäpä kaikki jää lopussa kuitenkin avoimeksi, ja lukija saa itse ratkaista, tarvitaanko tässä elämässä sitten kuitenkaan anteeksiantoa niiltä, joiden olisi oikeastaan itse pitänyt pyytää anteeksi. Niin minä ainakin ajattelin.

Tämä kirja kannattaa lukea, jotta näistä kysymyksistä voisi muodostaa oman mielipiteensä. Ja se kannattaa lukea myös Oatesin mestarillisen kerronnan ja dialogin vuoksi, joille kääntäjä Kira Poutanen on antanut taitavasti arvoisensa suomenkielisen asun.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...