Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Jos joku kaatui heikkoudesta eikä jaksanut enää nousta, hänet ammuttiin muitta mutkitta. Entä miten kävi ruumiiden? Niitä käytettiin puutavaran vähyyden vuoksi ratapölkkyinä, sillä niin kaukana pohjoisessa ei ole puita eikä siis puutavaraa. Kun maa oli jäätynyt talvella kovaksi, kestivät nuo ihmisluilla tuetut raiteet suurtakin liikennettä.

Tuohonhan se, mielen tulille, palaa ajatus aina kun menneestä Neuvostoliitosta on puhe – siitä Stalinista kaikkine kuusisineen. Otto Wille Kuusisen Aino-vaimon muistelmiin, Jumala syöksee enkelinsä.

Niin kävi myös Sirpa Kähkösen Graniittimiehen kanssa: uskomatonta, mutta totta – jälleen, kaikki pahuus!

Graniittimies on tappaja, ja niitähän oli laskematon määrä naapurivaltakunnassa, jonne Kähkönen hiihdättää sotien välissä nuorenparin, Klaran ja Iljan, rakentamaan työläisten tasavertaista unelmaa, auvoisaa, liki lasten kaltaisen puhdasta maailmaa. Utopiaksi jäävää.

Asumus löytyy Petrogradin, Leningradin, pannuhuoneesta, valottomasta, ilottomasta mutta lämpimästä sopesta. Myös vähäpalkkaista työtä kummallekin, ehkä Klaralle antavampaa ja inhimillisempää Ilon sepissä katulapsia henkiin pelastamassa.

Aika kuluu, naapureita, ystäviä katoaa: Joku on aloittanut jauhantansa, jokin, jolle loppua ei näy.

Kähkönen kertoo juuri sen tarinan mikä tiedossamme on, ja se tarina on murskaava. Dokumentteja vainoista ja kauheuksista ja hävityksistä diktatuureissa on luettavissa ja katsottavissa pilvin pimein, turruksiin saakka. Mutta romaanikerronta inhimillistää tapahtumat, yksilöittää, tuo omiin lahkeisiin, niin että puntteja puistattaa, liippaa paljon lähemmältä kuin massatieto muun median kautta.

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Graniittimies on huomionsa ansainnut: inhimillistä hätää välittävä, suurta empatiaa, kärsimistä kärsivien joukossa, herättävää tekstiä Sirpa Kähköseltä, joka aikaisemmin Kuopio-sarjassa on käynyt läpi työläiselämän arjen ankaruutta.

Enemmän kuin hyvin välittää kirja Tshekan, siis GPU:n, NKVD:n, KGB:n, viestiketjua:

”Mama on entinen ihminen.”

”NKVD:n miehet rakastavat entisiä ihmisiä.”

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 085 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...