Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Jos joku kaatui heikkoudesta eikä jaksanut enää nousta, hänet ammuttiin muitta mutkitta. Entä miten kävi ruumiiden? Niitä käytettiin puutavaran vähyyden vuoksi ratapölkkyinä, sillä niin kaukana pohjoisessa ei ole puita eikä siis puutavaraa. Kun maa oli jäätynyt talvella kovaksi, kestivät nuo ihmisluilla tuetut raiteet suurtakin liikennettä.

Tuohonhan se, mielen tulille, palaa ajatus aina kun menneestä Neuvostoliitosta on puhe – siitä Stalinista kaikkine kuusisineen. Otto Wille Kuusisen Aino-vaimon muistelmiin, Jumala syöksee enkelinsä.

Niin kävi myös Sirpa Kähkösen Graniittimiehen kanssa: uskomatonta, mutta totta – jälleen, kaikki pahuus!

Graniittimies on tappaja, ja niitähän oli laskematon määrä naapurivaltakunnassa, jonne Kähkönen hiihdättää sotien välissä nuorenparin, Klaran ja Iljan, rakentamaan työläisten tasavertaista unelmaa, auvoisaa, liki lasten kaltaisen puhdasta maailmaa. Utopiaksi jäävää.

Asumus löytyy Petrogradin, Leningradin, pannuhuoneesta, valottomasta, ilottomasta mutta lämpimästä sopesta. Myös vähäpalkkaista työtä kummallekin, ehkä Klaralle antavampaa ja inhimillisempää Ilon sepissä katulapsia henkiin pelastamassa.

Aika kuluu, naapureita, ystäviä katoaa: Joku on aloittanut jauhantansa, jokin, jolle loppua ei näy.

Kähkönen kertoo juuri sen tarinan mikä tiedossamme on, ja se tarina on murskaava. Dokumentteja vainoista ja kauheuksista ja hävityksistä diktatuureissa on luettavissa ja katsottavissa pilvin pimein, turruksiin saakka. Mutta romaanikerronta inhimillistää tapahtumat, yksilöittää, tuo omiin lahkeisiin, niin että puntteja puistattaa, liippaa paljon lähemmältä kuin massatieto muun median kautta.

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Graniittimies on huomionsa ansainnut: inhimillistä hätää välittävä, suurta empatiaa, kärsimistä kärsivien joukossa, herättävää tekstiä Sirpa Kähköseltä, joka aikaisemmin Kuopio-sarjassa on käynyt läpi työläiselämän arjen ankaruutta.

Enemmän kuin hyvin välittää kirja Tshekan, siis GPU:n, NKVD:n, KGB:n, viestiketjua:

”Mama on entinen ihminen.”

”NKVD:n miehet rakastavat entisiä ihmisiä.”

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Suurin odotuksin otin käsiini Kähkösen Graniittimiehen, olisihan monet suoneet Finlandia-palkinnon juuri tälle kirjalle. Hieno kirja. Kuvaa varmasti asiantuntevasti sen ajan tapahtumia ja tunnelmia. Suurta pahuutta, pientä hyvyyttä. Yhteistä suurta aatetta kaikelle kansalle kuuluvasta ja jaettavasta tasa-arvoisesta hyvinvoinnista, toisaalta yksityisestä oman edun tavoittelusta. Hyvinvoinnista, josta jaetaan rippeitä aatteen puolustajille, jotka ottavat sitä vastaan häpeillen ja lopulta suuren aatteen pikku hiljaa romuttuessa, hengenpitimikseenkin.
    Mutta jotain jää uupumaan vai enkö vain osannut kulkea Kähkösen viitoittamaa tietä.
    Eikö kukaan muu ole lukenut. Olisi hauska kuulla muiden mielipiteitä, kun VIHDOIN osui kohdalle vinkki kirjasta, jonka minäkin olen lukenut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *