Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Petteri Kantola on viettänyt pariin otteeseen aikaa antropologi Anu Lounelan kanssa Borneolla, Keski-Kalimantanin maakunnassa, jossa valtavat sademetsähakkuut uhkaavat syrjäisellä jokiseudulla elävien kylien perinteistä elämäntapaa. Koska kukaan kylässä ei puhunut englantia, eikä Kantola itse ymmärtänyt paikallista kieltä, jäi hän ehkä enemmän tarkkailijaksi, tunnelmien ja vaikutelmien tallentajaksi, kuin paikallisten kanssa kommunikoimaan pystynyt Lounela. Näistä tunnelmista ja yksityiskohdista alkoi hahmottua Kantolan toinen sarjakuvateos Hämärän prinssi.
Suuri osa Hämärän prinssistä onkin sanatonta, kerrontaa pelkin kuvin. Tarina hahmottuu päiväkirjamerkinnöissä, joita Kantolan päähenkilö, Indonesiaan matkustava suomalaismies, kirjoittaa aika ajoin kirjoituskoneellaan. Tarinaan sekoittuu unta ja houremaailmaa, malarian kourissa pyörimistä, ja Che Guevaralta (hieman naiivia) innoitusta hakevaa kapinahenkeä. Mutta mitä vastaan Kantolan päähenkilö kapinoi ja miten? Voiko yksi ihminen mitään laajeneville ympäristötuhoille ja nopealle oman edun tavoittelulle?
Piirtäjänä Petteri Kantola on aivan mestariluokkaa. Tussin, pullomusteen ja vesivärin yhdistelmä kymmenine harmaan sävyineen on upeaa katseltavaa. Kantola ymmärtää erinomaisesti ruutujaon ja -sommittelun tarjoamat mahdollisuudet kerronnan rytmitykseen. Ilmava tyhjän tilan käyttö antaa tarinalle tilaa hengittää.
Jo Kantolan esikoisteos Ajan kanssa oli vahva näyttö tekijän taidoista. Hämärän prinssi on vielä astetta kunnianhimoisempi projekti. Tarina saa tarvittavan lisäsyvyyden Anu Lounelan esi- ja jälkipuheista. Kaikkiaan Petteri Kantola onnistuu myös tässä teoksessa hyvin. Suosittelen!
