Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nappasin Hännänkääntötempun luettavaksi ennen kaikkea sen kuvittajan vuoksi: Teemu Juhanin tuotanto on kiinnostanut. Kirjan toinen tekijä on Hertta Vierula, jonka esikoisteos tämä kuvakirja on. Kirja on tunnelmaltaan perin kummallinen tapaus, mutta tokihan maailmaan mahtuu kummallisia kuvakirjoja. Mielenkiintoisena kuriositeettina Karisto on antanut tälle kuvakirjalle tuplaluokituksen: se on luokiteltu lastenkirjojen lisäksi nuortenkirjaksi.
Hännänkääntötemppu kertoo Sannasta, jolla on suuri salaisuus. Hänelle kasvaa häntä! Häntä on käytännöllinen, mutta se on tietysti pidettävä salassa kaikilta. Sanna yrittää varovasti nostaa häntää keskustelunaiheeksi, mutta vanhemmat eivät kuuntele.
Häntä heittäytyy lopulta aivan villiksi ja meno yltyy vimmaisille kierroksille. Se on jopa vähän pelottavaa. Mutta pelottavammaksi vain käy, kun äidin sijasta kotiin tulee joku likaiselta karhulta näyttävä hirviö. Sitten kotiin tulee toinenkin hirviö, joka taistelee ensimmäisen hirviön kanssa, ja lopulta Sannan on vain uskallettava käyttää kaikki rohkeutensa ja kohdattava hirviöt – ja sitten ollaankin jo äiti- ja isähirviön kanssa katselemassa hauskoja kotivideoita.
Hännänkääntötemppu on suoraan sanottuna omituinen ja monitulkintainen kirja, ja sellaisella vähän häiritsevällä tavalla. En oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Ainakin kirja sukeltaa lujaa lapsen mielikuvitukseen ja pelkoihin. Pelottavia asioita kuvataan tavalla, joka menee ihon alle ja saa herkimmät kauhistumaan. Ihan hyvä niin: sellaisellekin on paikkansa. Kirjan loppu kuitenkin ihmetyttää.
Teemu Juhanin kuvitus on oivallista, Sanna on veikeän näköinen häntänsä kanssa ja hirviöt kauhistuttavia. Synkänpelottavat sivut ovat asiallisen synkkiä. Osassa tummimmista sivuista musta teksti on tarpeettoman tummalla taustalla, mikä vaikeuttaa lukemista. Kokonaisuus on yhtä kaikki vaikuttava.
