Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miten houkuttelevan niminen kirja! Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille on oikeastaan kirja kirjassa. Sarah Brooksin kirjoittamassa (oikeasti olemassa olevassa) Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille -kirjassa seurataan nimittäin Valentin Rostovin vuonna 1880 kirjoittaman (kuvitteellisen) Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille -kirjan vinkkejä vuoteen 1899 ajoittuvalla junamatkalla Takamaiden läpi. Sekavaa? Ehkä. Mutta niin ovat Takamaatkin.
Takamailla viitataan kuvitteelliseen asumattomaan erämaa-alueeseen Pekingin ja Moskovan välillä. Takamaat on erotettu asutetuista alueista Muurien avulla. Muureja tarvitaan, koska joskus aiemmin elinkelpoiset Takamaat ovat nyt hengenvaarallista seutua. Alueen sanotaan olevan myrkytettyä, ja jopa ilman hengittäminen voi olla vaarallista. Takamailla asuu monia vaarallisia ja tuntemattomia olentoja, joilla on tietoisuus ja mieli. Jos ihminen on Takamaita halkoessaan liian pitkään itsekseen tai tuijottaa liikaa Takamaiden maisemia, hän voi sairastua Takamaiden Tautiin.
Takamaille on rakennettu 6500 kilometriä pitkä rautatie Pekingistä Moskovaan. Rautatiellä operoi säännöllistä junaliikennettä Trans-Siperian Yhtiö maailman suurimmalla ja vahvimmalla junalla. Junassa on rautainen ulkokuori, erikoisvalmisteiset ikkunat, tähystystornit ja omat tarkka-ampujat Takamaiden vaaroja vastaan. Matka kestää 15 vuorokautta, ja se on nopein yhteys Kiinan ja Venäjän pääkaupunkien välillä. Matkan aikana ei missään nimessä saa päästää Takamaita junan sisään, ja pelkkä pysähtyminen voi olla vaarallista. Matka on kuitenkin erittäin altis erilaisille häiriöille.
Edellinen junavuoro on päättynyt katastrofiin, josta ei puhuta. Yhtiöllä on kovat paineet käynnistää junaliikenne uudestaan. Uuden kauden aloittavalle neitsytmatkalle lähtee useita sellaisia matkustajia, joilla on oma lehmä ojassa (vai pitäisikö sanoa oma lovipyörä telissä?). On epäonnistunut luonnontieteilijä, joka haluaa nostetta akateemiselle uralleen Takamailta keräämiensä kasvi- ja eläinnäytteiden avulla. On junan suunnitteluun osallistuneen miehen tytär, joka haluaa pelastaa isänsä ryvettyneen maineen. On junan lapsi, joka on syntynyt ja kasvanut koko ikänsä junassa. On matkustajia pakoileva junan kapteeni ja kaikkea kontrolloivat Yhtiön miehet. On salamatkustaja.
En ole mikään fantasiakirjallisuuden suurkuluttaja, mutta teollisen vallankumouksen loppuvaiheisiin ajoittuva ja junaan sijoittuva suljetun paikan mysteeri osuu minulla johonkin pehmeään kohtaan. Idän pikajunan arvoitus kohtaa Hytti nro 6:n. Harkitsevaisen kulkijan matkaoppaassa Takamaille on vahvasti myös steampunk-henkeä: viktoriaanista estetiikkaa, höyryvetureita, brittiaatelisia, silkkileninkejä, nahkaisia suoja-asuja, salakuljettajia ja rohkeita tutkimusmatkailijoita.
Yli puolenvälin minua ärsytti se, että Takamaiden vaarat jäivät niin epämääräisiksi. En saanut niistä oikein kiinni. Tarina tuntui junnaavan paikoillaan. Mutta sitten luulin ymmärtäväni, mitä Brooks ajaa junallaan takaa. Vaara ei piilekään Takamailla, vaan junassa ja Yhtiössä. Jokainen Takamaiden läpi ajettu junamatka muuttaa Takamaiden olentoja ja maisemaa. Junan kulkijat eivät ymmärrä näkemäänsä eivätkä Takamaiden arvoa ja sen vuoksi pelkäävät sitä. Tämähän on siis allegoria siitä, miten ihminen omalla toiminnallaan surutta tuhoaa ympäröivää luontoa ymmärtämättä sitä tai sen merkitystä oikeastaan ollenkaan. Tämä luenta saa Takamaiden vaarat ja Takamaiden Taudin näyttämään aivan toisenlaisilta.
Joitakin Takamaiden ilmiöistä on tutkittu ja opittu ymmärtämään: sään vaikutuksia ja ilmanpaineen aiheuttamia kangastuksia – kuten äkillisiä ilmestyksiä, jotka näyttävät leireiltä ja telttojen yläpuolella liehuvilta lipuilta – tai Valentinin tulen aavemaista valoa. Toiset havainnot asettavat kyseenalaiseksi kaiken sen, mitä tiedämme luonnosta. Ne pakottavat meidät lukemaan Takamaita kuin lukisimme unohdetulla kielellä kirjoitettua kirjaa, merkkisarjalla, jota meillä ei ole pienintäkään toivoa ymmärtää.
Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille on näennäisen kepeä mutta syvältä vakava kirja. Se on sekoitus historiallista fantasiaa ja biokauhua. Minun makuuni kerronta oli paikoin liian hidasta (ehkä en ole tarpeeksi harkitsevainen?), mutta pidin Brooksin luomasta maailmasta ja kirjan perusideasta.
