Bjarki otti askeleen kohti reunaa, kietoi sukelluslampun kuminauhan toisen käden ympärille, veti syvään henkeä ja katsoi älykelloaan. Kolme minuuttia, hän ajatteli. Vähintään. Sitten hän hyppäsi veteen.
Bjarki ja Pawel ovat juuri tulleet satama-altaalle, jossa poliisiautojen hälytysvalot vilkkuvat ja nosturi odottaa altaan reunalla nostaakseen auton ylös altaasta. Kun kaikki muut ovat jääneet pohtimaan, miten hyisestä vedestä saadaan sinne uponnut auto ylös, Bjarki on jo sukeltanut tutkimaan, onko autossa ihmisiä. Hän kiinnittää nosturin koukut autoon ja se saadaan ylös. Takakontista löytyy mies ja nainen, jotka on sidottu ja aseteltu makaamaan konttiin.
Ruumiit vanhan, hienon Mercedes-Benzin tavaratilassa ovat Þormóður Jónsson, itäislantilaisen Vopni-kalastusyrityksen perustaja ja toimitusjohtaja, ja hänen vaimonsa Agnes.
Rikostutkijat Helga Þóra Jónsdóttir ja Bjarki Guðmundsson alkavat selvittää tapausta ja joutuvat penkomaan niin murhan motiiveja kuin 500 asukkaan kyläyhteisön salaisuuksiakin. Kalastusbisnes alueella paljastuu suuremmaksi kuin kukaan osaa etukäteen arvata. Se myös elättää koko kylän, eikä kenelläkään tunnu olevan pahaa sanottavaa yrityksestä tai sen johtajasta.
Helgalle ja Bjarkille selviää, että jotenkin kaikki liittyy kalastuskiintiöihin. Kiintiöt eivät varmastikaan ole syy kaikkeen tapahtuneeseen.
Illalla ennen pariskunnan kuolemaa perhe oli kokoontunut Þormóður Jónssonin kotiin. Paikalla ovat olleet muun muassa heidän poikansa Jón ja hänen toinen vaimonsa Tanja, yrityksessä työskentelevä tytär Snædís miehensä Vilhjálmurin kanssa, joka on myös Vopnin apulaisjohtaja. Heistä kukaan ei tunnu ymmärtävän, miten pyörätuolissa istuva äiti on voinut yöllä päästä tehtaalle, jossa heidän autonsa oli säilytyksessä. Poliiseille kerrotaan myös, että Jónilla oli tullut illan aikana riita isänsä kanssa, ja hän oli lähtenyt hotellille vaimonsa kanssa kesken illallisen.
Vähitellen vyyhti tapahtumien taustalla alkaa selvitä. Vopnin toimintaan ja sen kalastuskiintiöihin liittyy kummallisia käänteitä. Yhden Islannin kannattavimmista troolareista kapteenina on ollut Daði, joka on irtisanottu hänen oltuaan Vopnin palveluksessa yli 20 vuotta, eikä kukaan tunnu tietävän irtisanomisen syytä. Selviää myös, että kansainvälisissä yhteistyökuvioissa tapahtuu jotain kummallista, jota Helgan ja Bjarkin on selvitettävä tarkemmin. Miksi troolarin satamapaikasta ulkomailla maksetaan valtavia summia, ja miksi laiva on satamassa, kun lastausta ei tapahdu. Miksi bonderit sammutetaan jopa viikoksi? Laittomia tapaamisia satamissa ja merellä, vai kiintiöiden ylittämistä? Tämä järjestelmällinen laitteiden sammuttaminen on Helgalle ja Bjarkille konkreettinen todiste siitä, että kyseessä ei ole vain perheen sisäinen riita, vaan kyse on kansainvälisestä talousrikollisuudesta.
Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja yllätyksellinen. Epäiltyjä niin murhiin kuin muihinkin rikoksiin on monta, aina ulkomaisia palkkatappajia myöten, mutta juonikuvio on niin monimutkainen, ettei ratkaisua arvaa, ennen kuin sen lukee.
Tässä Helga & Bjarki -dekkarisarjan toisessa osassa päähenkilöt joutuvat myös pohtimaan suhdettaan, joka syveni edellisen kirjan tapahtumien jälkeen, mutta nyt he eivät ole tavanneet kolmeen kuukauteen kuin ohimennen. Bjarkia tuntuu myös tavoittelevan Yvette, jonka kanssa Bjarki viettää öitään silloin tällöin. Yvette on kuitenkin Helgan ystävä, ja yrittää pitää suhteen salassa. Mutta eihän sarjan nimi olisi Helga & Bjarki, jos mitään pysyvää ei parin välille syntyisi.






