Tunturipöllö, Pöllöt : metsiemme hiljaiset saalistajat ja Helmipöllö. Jos kevät on pöllöjen kuuntelun sesonkiaikaa niin tänä vuonna se on sitä myös kirjoille. Helmipöllö on jo kolmas julkaistu pollökirja melko lyhyen ajan sisään. Se koostuu vankkaan tutkimustyöhön perustuvista teksteistä, kuvista, muutamasta maalauksesta ja grafiikoista.
Helmipöllö jos mikä laji ansaitsee oman teoksensa. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli metsäisten alueiden yleisin pöllö ja moni pääsi ihailemaan tai ihmettelemään pimeästä metsästä kuuluvaa puputusta. 2000-luvulla sen alamäki on kiihtynyt ja etenkin Etelä-Suomessa se on pesimälajina jo harvinainen. Pääsyyksi kirja kertoo elinympäristöjen eli metsien häviämisen ja pirstoutumisen. Pelkkä pesäkolo tai pönttö ei pelasta, jos elinympäristö sen ympäriltä katoaa tai muuttuu liikaa.
Kirja on täynnä hyvin tarkkaa tietoa ja lähes kaiken takana on pitkäjänteinen tutkimustietoon. Aineistoa on yhdestä lajista paljon, sillä helmipöllöä on tutkittu pelkästään Kauhavan alueella kirjoittajan ja kumppaneiden toimesta jo kunnioitettavat 50 vuotta. Se sisältää niin aikuisten pöllöjen, poikasten sekä niiden ravinnon ja elinympäristön seurantaa. Tekstiä rytmittävät ja keventävät nimettyjen pöllöjen, kuten Koivukylän konkarin tarinat. Loppuosa kertoo hyvin, kuinka yhden lajin väheneminen vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan metsän ekosysteemissä ja vaikutukset yltävät myös ihmiseen.
Pieni ja ilmeikäs helmipöllö on saanut paljon sympatiaa ja esimerkiksi Suomen naisten jalkapallomaajoukkue alkoi käyttää muutama vuosi sitten lempinimeä Helmarit. Toivottavasti tämä perusteellinen teos havahduttaa yhä useamman huomaamaan, että helmipöllö on monien muiden metsälajien tapaan vähentynyt huolestuttavasti.