Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun kirja kertoo saaresta, jonne mielisairaat naiset lähetetään pois silmistä, mieleen tulee tietysti ensimmäisenä Seili. Kirjailija taikoo kuitenkin Seilille sisaren, Tiiralinnan, jonne 1920-luvulla vanhan luostarin tiloihin rakennetaan moderni hoitolaitos, jonne saadaan suljetuksi turhan levottomia naisia.
Toki saarelle tarvitaan myös henkilökuntaa. Pääosaan henkilökunnan osalta pääsee naiskaksikko, potilaista vastaava ylihoitaja Linnea ja keittiötään hallitseva emäntä Alli. Linnea on kutsumustyössään ja täynnä suuria suunnitelmia, mutta samalla odottaa jatkuvasti tuekseen myöhemmin saapuvaa lääkäri Gunnar Bergiä. Emännän haaveet ovat Australiassa, jonne hän aikoo muuttaa heti, kun matkakassa on koossa.
Lääkäriä ei kuulu, mutta pappi sentään saadaan. Pappi Joel on arveluttava mies, kummallinen ilmestys, eikä lainkaan sellainen kuin olisi odotettu. Eikä varsinkaan lääkärin veroinen!
Sitten ovat tietysti potilaat, joukko eri tavoin järkkyneitä ja järkytettyjä, tai sitten vain muuten vain hankalia ja pois silmistä haluttavia epäkäytännöllisiä tapauksia, joille Tiiralinna on määränpää. Mistään sairaalasta ei muutenkaan ole kyse, kenelläkään ei ole erityisemmin odotettavissa paluuta takaisin mantereelle, parantui tai ei.
Tällä kattauksella tapahtuu kaikenlaista. Katja Kaukonen rakentaa Tiiralinnastaan maagisen ympäristön. Takakannen viittaukset maagiseen realismiin tarkoittavat monenlaista unenomaista ja vähän selittämätöntä tapahtumaa. Lintutematiikka on kirjassa vahvasti mukana. Kieli on kaunista ja runollista, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että välillä saa ihmetellä, että mitäs tässä nyt oikeastaan tapahtui.
Enimmäkseen Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan miellytti ja kiinnosti, mutta paikka paikoin runollisuus meni vähän yli minun mieltymyksistäni ja tapahtumat jäivät vähän tarpeettoman hämäriksi. Ei missään nimessä huono, mutta ei minun makuuni erinomainenkaan.
