Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vähän ennen syyslomaa, 14.10. klo 18.10, Koivukylän asemalle pysähtyy hohtava juna, ja siitä alkaa maailman viimeinen viikko. Junasta purkautuu ihmisten lisäksi Hohtavia, valo-olentoja, jotka etsiytyvät tiettyjen ihmisten luokse. Hohtavat merkitsevät kohtaamansa ihmiset valolla. Jotkut saavat merkin, toiset eivät.
Hohtavat kuvaa tätä ihmiskunnan viimeistä viikkoa lukiolaisen Anin näkökulmasta. Häntäkin Hohtavat koskettavat. Asiaa mutkistaa kuitenkin se, että Ani on vuoden verran rakastanut Kapria, jonka kanssa kaikki on alussa, ja nyt koittaa loppu: Kapria Hohtavat eivät merkitse omakseen.
Mitä maailmalle tapahtuu, kun tieto lopusta tulee? On tietysti niitä, joiden mielestä kyse on vain massiivisesta joukkopsykoosista. Ne, joita ei ole merkitty, eivät nähneet Hohtavia, eivätkä näe merkityissä loistavia valomerkkejä. Herää myös kysymys valomerkkien tarkoituksesta: onko hyvä vai huono asia tulla valituksi? Mitä tapahtuu niille, joita ei valittu?
Ja ennen kaikkea: mitä Ani ja Kapri tekevät? Kuinka käsitellä näin isoa ja vaikeaa kysymystä, kun on lopulta pieni ja rakkaudessa kokematon? Etenkin kun ympärillä kuohuu ja Hohtaviin suhtaudutaan niin monin omituisin tavoin. Kello tikittää ja loppu lähestyy – mitä kaikkea haluat saada tehdyksi ennen kuin maailma loppuu?
Siri Kolu on keksinyt kieltämättä varsin kutkuttavan asetelman. Maailmanloppu on hurja aihe, mutta aiheen synkkyydestä huolimatta Hohtavat ei ole ihan niin dystooppinen kirja kuin voisi olettaa. Tarinassa on myös romantiikkaa ja lohtua. Kirja on kuvastoltaan kovin kristillinen, ehkä vähän häiritsevissäkin määrin, vaikka ei sinänsä mikään uskonnollinen kirja olekaan. Mutta kyllä tämä jotenkin kovin hengellisen sävyinen maailmanloppu sittenkin oli.
Kirjan loppuratkaisua olisi kiinnostavaa puida, mutta jätetään nyt paljastukset tekemättä. Kommentoin kuitenkin sen verran, että ratkaisu on toisaalta ymmärrettävä, toisaalta vähän laiskanoloinen. Loppu siis hivenen latistuu. Hohtavat ei ole täydellinen, eikä Kolun parhaita, mutta on tällä hyväkin sanomansa, kielellisesti kirja on kiinnostava ja rakkauden kuvaus on hyvää.
